|
Hankkeessa tutkittiin nurmirehujen tuotantoa ja laatua hevosten rehustusta varten. Tavoitteena oli hyvälaatuisen rehun tuottaminen hevosille, erityisesti erittäin pitkälle esikuivattujen rehujen osalta, joista ei ole olemassa aiempaa tutkittua tietoa. Hankkeessa saatiin arvokasta tietämystä hevosten laiduntutkimusten suunnitteluun ja käytän-nön toteuttamiseen, mm. kasvilajivalintaan. Tutkimuksen päätavoitteiden osalta tulokset tuke-vat käsitystä, että ruokonata on hevosille yhtä käyttökelpoinen rehukasvi kuin timoteikin. Sen kasvu on loppukesästä voimakkaampaa kuin timotein, mikä laitumen käytön kannalta tavoitel-tavaa. Lampailla määritetyt sulavuudet eivät sellaisenaan sovellu hevosille tarkoitettujen nurmirehu-jen rehuarvomäärityksiin. Yhteys hevos- ja pässisulavuuksien välillä oli kuitenkin lineaarinen, joten kun ilmeinen tasoero otetaan huomioon, voidaan pässisulavuuksia käyttää hevosten rehu-jen arviointiin. Käytännön ruokintasuosituksissa tasoero tulee jo huomioiduksi suurempana tarvesuosituksina. Saatuja tuloksia säilöntäaineiden käytöstä voidaan soveltaa hevosten rehujen valmistukseen. Tuloksista on hyötyä sekä säilöheinän tekijöille että käyttäjille. Niistä on apua myös säilöntä-aineen valmistajille ja myyjille. Tulokset antavat uutta tietoa erityyppisten säilöntäaineiden soveltuvuudesta säilöheinän tekoon. Tulosten perusteella säilöheinän laatuun voidaan vaikuttaa päätöksillä, jotka koskevat rehun esikuivatusaikaa ja säilöntäaineen käyttöä. Rehun kuivattaminen korkeaan kuiva-ainepitoisuuteen (yli 60 %) voi altistaa rehun helpommin lämpenemiselle verrattuna tuoreem-paan rehuun ja suuri kuiva-ainepitoisuus myös säilyttää rehussa suuren sokeripitoisuuden. Säilöntäaineen käyttö pienentää rehun mikrobiologista riskiä ja sitä kautta myös lämpenemis-riskiä. Lämpenemisen estäjänä tehokkaimmaksi osoittautui propionihappopohjainen valmiste, jolla säilötyt rehut myös maistuivat hevosille parhaiten. Myös maitohappobakteerin ja natri-umbentsoaatin yhdistelmä antoi hyvän tuloksen. Toisaalta propionihapon käyttö ei pienentänyt säilöheinän sokeripitoisuutta säilönnän aikana. Sen sijaan maitohappobakteereiden käyttö säi-löntäaineena muuntaa tehokkaasti rehun sokereita maitohapoksi. Siten se on tehokas keino pienentää rehun sokereiden pitoisuutta ja myös fruktaaneiden pitoisuutta. Edellytyksenä on kuitenkin, että rehua ei kuivata liian kuivaksi. Kuiva-ainepitoisuuden on oltava alle 55 %, jotta maitohappokäymistä voi tapahtua.
Vastaava tutkija
Saastamoinen Markku Hankkeen kesto 2006 - 2009
Asiasanat
säilörehu, karkearehut, säilönnällinen laatu, laidun, nurmirehut, nurmet, sulavuus, hevonen, fruktaani
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|
