Perunan Y-viruksen aiheuttamat ongelmat kasvoivat Pohjois-Pohjanmaan High Grade (HG)-siementuotantoalueella poikkeuksellisiin mittoihin vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä johtaen jopa siemenpulaan joistain tärkeistä perunalajikkeista. Y-viruksen riskinhallinta edellyttää hyvää tuntemusta paikallisten olosuhteiden vaikutuksesta Y-viruksen leviämiseen ja sen mukaista tuotannon uudelleen suunnittelua sekä viljelyteknisiä ratkaisuja. Tarvittavia tietoja hankittiin â?Perunan Y-viruksen tehostettu torjuntaâ?-tutkimushankkeessa 2007-2009, jota mm. Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti. Vuosina 2010-2013 toteutetun Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman jatkohankkeen (PVY-STOP) tavoitteena oli Y-viruksen torjuntaan tarvittavien tietojen konkreettinen käytäntöön vieminen, tarkoituksena lisätä tuotantovarmuutta, tuotannon kannattavuutta ja riskienhallintakykyä nopeasti muuttuvissa oloissa. Siemenperunatuotannossa esiintyvien Y-virusrotujen havaittiin kuuluvan pääasiassa (60 %) uuteen NTN-tyyppiin, joka on yleistynyt kaikilla perunantuotantoalueilla maailmassa. Sen aiheuttamat oireet vaihtelivat ankaruudeltaan testatuissa 29 perunalajikkeessa. Tärkeimmäksi Y-viruksen levittäjäksi tunnistettiin juurikas- eli papukirva (Aphis fabae). Kaikkiaan High Grade-alueen perunapelloilla havaittiin vierailevan yli 80 kirvalajia. Niistä mikään ei asuttanut perunaa. Kirvojen esiintymisessä toistui säännöllinen 3-vuotinen kannanvaihtelu. Kirvojen elinkierto on HG-alueella varsin poikkeuksellinen muihin perunantuotantoalueisiin verrattuna. Lyhyt, yhden kirvasukupolven muodostumisen mahdollistava kasvukausi helpottaa elinkierron vaiheiden ajankohtien ennustamista. Papukirvan pääesiintymä tapahtui perunapelloilla saamaan aikaan vuodesta toiseen, joten Y-viruksen leviämistä rajoittavat toimet voidaan keskittää tähän ajankohtaan. Y-viruksen torjunta olkikatteen avulla havaittiin tehokkaaksi. Perunapellolle taimettumista ennen levitetyllä olkikatteella saatiin Y-viruksen leviäminen hillittyä jopa puoleen. Myös parafiiniöljyruiskutuksilla saatiin kohtalainen torjuntatulos, mutta ei yhtä hyvä kuin olkikatteella. Sen sijaan kirvojen torjunta-aineilla ei Y-viruksen leviämistä pystytty hillitsemään. Muutamat viljelijät ottivat olkikatemenetelmän käyttöön jo hankkeen aikana. Hankkeessa saadun uuden tiedon perusteella pystyttiin suunnittelemaan toimintamalli, jonka avulla Y-viruksen leviämistä pystytään estämään tehokkaasti.
Vastaava tutkija
Hiltunen Lea Hankkeen kesto 2007 - 2013
Asiasanat
siemenperuna, perunan siementuotanto, PVY-rodut, PVY, perunan Y-virus
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|