Tavoitteet
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka suuri riski myrskytuhoalueilla on seuraustuhojen esiintymiseen. Tutkimuksessa pyritään erityisesti selvittämään, mitkä olisivat sopivimmat myrskypuiden korjuun ehdot ottaen huomioon tuhoriskit ja monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä. Kehitetään menetelmiä tuholaiskantojen arvioimiseksi ja tuhojen estämiseksi. Erilaisille suojelualueille jäävien suurehkojenkin tuulenkaatomäärien seuraustuhoriskit selvitetään, sekä pyritään kehittämään menetelmiä, joilla voitaisiin vähentää juuriyhteyksiensä avulla hengissä säilyvien tuulenkaatopuiden tuholaiskantoja.
Tulokset
Sekä myrskytuhoalueilla että ennallistamiskokeissa kirjanpainajien määrät vahingoittuneissa kuusissa kasvoivat kaatuneiden ja kaadettujen puiden lukumäärän ja keskikoon kasvaessa. Vahingoittuneiden puiden suuri keskikoko taas suosi kirjanpainajan lisääntymistä, joka onnistuu vain tarpeeksi paksussa nilassa. Läpimitaltaan pienissä puissa (< 20 cm rinnankorkeudelta) oli vain vähän kirjanpainajia. Kirjanpainajan emokäytävien keskimääräiset tiheydet vahingoittuneissa kuusissa olivat suurimmat koealoilla, joilla oli alle 50 vahingoittunutta kuusta. Sahalla katkotuissa kuusissa kirjanpainajatiheydet olivat hieman suurempia kuin juuriyhteyden säilyttäneissä puissa. Puiden kaatotapa ei kuitenkaan vaikuttanut kirjanpainajan lisääntymismenestykseen. Kulotus, varsinkin koealoilla joilla oli paljon kaadettuja puita, alensi lisääntymismenestystä merkitsevästi. Puukuolleisuus myrskytuho- ja ennallistamiskoealoilla ja niiden lähiympäristössä oli vähäistä. Myrskytuhoalueilla puukuolleisuutta ei havaittu yhdelläkään alle 20 kaatuneen puun alueella. Noin joka toiselta alueelta, joilla kaatuneita puita oli 20 tai enemmän, löydettiin kirjanpainajan tappamia kuusia. Korkeimmat kuolleisuusluvut suhteessa vahingoittuneiden/kaadettujen kuusten määrään löytyivät alueilta, joilla oli kymmenestä sataan vahingoittunutta puuta. Tällöinkin kuolleisuus oli maksimissaan n. 30 % kaatuneiden tai kaadettujen puiden määrästä. Kuolleisuuteen vaikuttivat kaatuneitten tai kaadettujen puiden määrä ja keskikoko. Myrskytuhoalueilla myös ennen myrskyä pystyyn kuolleiden kuusten määrä ennakoi puukuolleisuutta. Ennen myrskyä pystyyn kuolleet kuuset eivät varsinaisesti aiheuta hyönteistuhoja vaan ne ennemminkin kertovat paikallisten tuhohyönteis-kantojen koosta ja todennäköisesti myös metsikkökuvion kuusten alttiudesta hyönteistuhoille. Tulokset osoittavat, etteivät metsiin jätetyt alle 20 kaatuneen puun ryhmät lisänneet seuraustuhojen riskiä metsissä kokeen aikana vallinneissa sääoloissa. Hieman suurempienkaan puuryhmien jättäminen metsään ei näyttäisi aiheuttavan suurta puukuolleisuutta - varsinkaan talousmetsissä, joissa puiden luontainen kuolleisuus on pientä. On kuitenkin muistettava ettei sää tutkimusjakson kaikkina kesinä ollut kirjanpainajan lisääntymisen kannalta optimaalinen (hyvin lämmin ja kuiva) kuten vuonna 2003, vaan mukana oli myös melko kylmiä ja sateisia kesiä. Puukuolleisuus olisi saattanut olla korkeampi, jos jakso olisi koostunut pelkästään perättäisistä lämpimistä ja kuivista kesistä. Kirjanpainajan aiheuttamien seuraustuhojen riski kasvaa todennäköisesti myös silloin, kun samalle alueelle osuu myrskyjä yhden tai kahden vuoden välein. Ennustettu ilmaston lämpeneminen saattaa myös lisätä seuraustuhojen riskiä, sillä lämpöiset ja pitkät kesät suosivat kirjanpainajan lisääntymistä ja mahdollistavat kahden sukupolven kehittymisen kesän aikana.
Vastaava tutkija
Neuvonen, Seppo Hankkeen kesto 2003 - 2006
Asiasanat
ennallistaminen, herbivoria, metsänsuojelu, monimuotoisuus, populaatioennusteet, seuraustuho, tuholainsäädäntö
Hankkeen vaihe: päättynyt
Huom! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin aikanaan Metsäntutkimuslaitos Metlan tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää päivitetä. Ole hyvä ja tarkista löytyykö hankkeen ajantasaisia tietoja uudesta Luken tutkimustietojärjestelmästä.
|