|
Tavoitteet
Tutkimushankkeen lähtökohtana on Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskukselta Metlalle v. 1996 osoitettu tutkimuspyyntö suokoivikoiden uudistamismenetelmien kehittämiseksi. Ojitusalueille syntyneiden 30 – 40 vuoden ikäisten hieskoivikoiden pinta-ala on Pohjois-Pohjanmaalla noin 200 000 ha, mutta kokemukset niille sopivista uudistamistavoista ovat vähäisiä.Hankkeen tavoitteena on vastata kysymykseen, millä keinoilla hieskoivikoiden uudistaminen onnistuu varmimmin, mitkä kasvupaikat soveltuvat parhaiten kuuselle ja mitkä männylle, ja missä tilanteissa voidaan pyrkiä hieskoivun luontaiseen uudistamiseen tai vesametsäuudistamiseen. Tavoitteena on selvittää maanpinnan käsittelyn merkitys taimettumiseen ja alikasvosten syntyyn erilaisilla kasvupaikoilla ja eri-ikäisillä ojitusalueilla. kylvön ja istutuksen tarve ja mahdollisuudet koivikoiden uudistamisessa koivikon kasvatustiheyden ja alikasvoksen vapautusajankohdan merkitys alikasvosten syntymisessä ja vakiintumisessakasvualustan ravinneolojen ja lannoituksen vaikutus taimettumiseen
Tulokset
Hankkeessa tutkittiin joko luontaisesti tai istuttamalla syntyneiden kuusen taimien pituuskasvua Muhoksen tutkimusaseman turvemaiden uudistamiskokeista, joita on perustettu 1970-luvulta lähtien. Erityisesti selvitettiin verhopuuston tiheyden ja lannoituksen sekä alikasvoskuusikon pituuden tasauksen vaikutusta kuusen taimien pituuskasvuun.Verhopuuston tiheys osoittautui tärkeimmäksi pituuskasvuun vaikuttavaksi yksittäiseksi tekijäksi niin istuttamalla kuin luontaisesti syntyneessä kuusialikasvoksessa. Jo lievä verhopuuston harvennus lisäsi kuusen pituuskasvua ja muutos oli sitä suurempi, mitä harvempi verhopuusto oli. Lannoitus ei korvannut verhopuuston harvennuksen vaikutusta alikasvoskuusten pituuskasvuun ja suurin kuusen pituuskasvun lisäys saatiinkin yhdistämällä verhopuuston poisto ja lannoitus. Kuusen pituuskasvu lisääntyi jo harvennuksia seuranneiden viiden vuoden aikana ja vaikutus oli vielä selvempi 10-vuotisen koejakson jälkimmäisellä mittausjaksolla. Kuusen taimikon keskimääräinen vuotuinen pituuskasvu oli suurempi tasaamattomissa kuin tasatuissa taimikoissa, mutta jo toisella mittausjaksolla tasatun ja tasaamattoman taimikon pituuskasvu oli lähes yhtä suurta.Tulokset osoittivat kuusen alikasvoksen säilyneen kasvukykyisenä 30-40 vuotta verhopuuston alla. Näin ollen hallan suojana tarvittavan hieskoivikon kasvattaminen kuitupuumittaiseksi on perusteltua vähintään keskiravinteisilla ojitusalueilla. Luontaisesti syntyneen taimikon pituuden tasauksella taas voidaan suotuisissa tapauksissa parantaa ensiharvennuksen kannattavuutta. Lannoitustarve on arvioitava hakkuuta edeltäneen puuston ravinnetilan ja turpeen ominaisuuksien mukaan.Tuloksia on esitelty metsänomistajille kokouksissa ja retkeilyillä. Lisäksi tuloksista on kirjoitettu artikkeleita suoalan julkaisusarjaan sekä kansainväliseen kongressiin.
Vastaava tutkija
Tillman-Sutela, Eila Hankkeen kesto 1999 - 2003
Asiasanat
Betula pubescens, alikasvos, istutus, kylvö, luontainen taimettuminen, maanmuokkaus, metsäojitus, turpeen ravinteet, verhopuusto
Hankkeen vaihe: päättynyt
Huom! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin aikanaan Metsäntutkimuslaitos Metlan tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää päivitetä. Ole hyvä ja tarkista löytyykö hankkeen ajantasaisia tietoja uudesta Luken tutkimustietojärjestelmästä.
| 
