|
Tulokset
Juurikääpälahon esiintymistä istutetuissa kuusissa ja kuusialikasvoksessa selvitettiin kasvupaikoilla, joilla edellinen puusukupolvi oli ollut tyvilahon vaivaama kuusikko. Juurikäävän tartuttamien taimien osuus oli suurempi alikasvoksissa kuin pituudeltaan samankokoisissa istutustaimikoissa. Alikasvoksissa oli yhtä edellisen puusukupolven lahoa kantoa kohden keskimäärin 4,5 tartunnan saanutta tainta, istutustaimikoissa vastaavasti 1,2 tartunnan saanutta tainta. Lahovikaisista istutustaimista vähintään 71 % ja alikasvoskuusista 53 % oli saanut tartunnan juuriyhteyksiä pitkin edellisestä puusukupolvesta. Alikasvoskuuset näyttävät siis olevan alttiimpia itiötartunnalle kuin istutuskuuset. Luontaisesti syntynyt lehtipuusekoitus- sen jakautuessa taimikossa sattumanvaraisesti - ei merkittävästi vaikuttanut taudin leviämiseen.Saatujen tulosten perusteella tyvilahon vaivaamaa kuusikkoa uudistettaessa kuusen istutus näyttäisi olevan parempi vaihtoehto kuin luontaisesti syntyneen kuusialikasvoksen hyödyntäminen. Koska istutuskuuset saavat tartunnan pääasiassa juuriyhteyksien kautta, voidaan taudin leviämistä rajoittaa kasvattamalla lahojen kantojen läheisyydessä lehtipuuryhmiä.
Vastaava tutkija
Piri, Tuula Hankkeen kesto 1998 - 2002
Asiasanat
alikasvos, haapa, juurikääpä, koivu, kuusi, lahottajasienet, mesisieni, puusukupolvi, vesat
Hankkeen vaihe: päättynyt
Huom! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin aikanaan Metsäntutkimuslaitos Metlan tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää päivitetä. Ole hyvä ja tarkista löytyykö hankkeen ajantasaisia tietoja uudesta Luken tutkimustietojärjestelmästä.
|
