|
Hankkeessa tutkittiin uudelleen tehostetun ja nyt koko Vesijärven alueelle laajennetun hoitokalastuksen vaikutuksia kalakantoihin, vesieliöstöön ja veden laatuun yhdessä Lahden kaupungin valvonta- ja ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston kanssa. Rktl:n tehtävänä oli tutkia hankkeiden vaikutukset Vesijärven kalakantoihin ja kalasaaliisiin sekä laatia kalataloudellinen vaikuttavuusarvio. Tavoitteet Tavoitteena oli tutkia, voidaanko järvikunnostuksella parantaa vesistön veden laadun ja virkistyskäyttöarvon lisäksi myös ekologista tilaa ja kalatalouden, erityisesti ammattikalastuksen edellytyksiä. Koko Vesijärvelle laajennetun hoitokalastuksen vaikutuksia tutkittiin koko järven kattaneilla verkkokoekalastuksilla vuosina 2002-06. Lisäksi Vesijärven kalastusta ja saaliita tutkittiin kalastuskyselyillä samoina vuosina. Tulokset Kalastusta ohjaamalla, kieltämällä 23-49 mm verkot, on saatu Vesijärveen 1980-luvulla kotiutetun kuhakannan saalistaso nousemaan kolminkertaiseksi ja luontaisiin hyviin kuhajärviinkin verrattuna korkeaksi.
Hoitokalastuksen saaliit jäivät selvästi pienemmiksi projektin alkuperäisistä tavoitteista. Tavoitteeksi oli Enonselän tehotroolausvuosien perusteella valittu 100 kg hoitokalastussaalis vuodessa hehtaarilta kolmen vuoden ajan. Varsin nopeasti kävi selväksi, että sen paremmin hankkeen resurssit kuin järven kalamäärätkään eivät mahdollista näin suuria saaliita. Tavoite puolitettiin, mutta saavutettu hoitokalastuksen saalistaso, noin 20 kg/ha vuodessa oli vain viidesosa alkuperäisestä tavoitteesta. Laitialan-, Komon- ja Kajaanselän tehokkaammat hoitokalastusjaksot laskivat seuraavan vuoden verkkokoekalastusten yksikkösaaliita paikallisesti. Suuria muutoksia kalalajien runsaussuhteissa ei havaittu, tosin esim. Kajaanselän hoitokalastus ajoittui niin projektin lopulle, että ei vielä varmasti tiedetä, onko se mahdollistanut muikkukannan runsastumisen. Ahvenen ja kuhan osuus kalastosta on viime vuosina noussut ja selvästi särkikalavaltaisia ovat enää rehevimmät matalat lahtialueet. Ammattikalastajat ovat hyötyneet hoitokalastushankkeesta lähinnä saadessaan urakoita sen toteutuksessa. Valtaosan saaliista ovat nostaneet muualta järvelle tulleet yrittäjät. Katiskoiden tehokas käyttö kevättalvella särjenpyyntiin on projektissa kehitetty uusi kalastusmenetelmä. Talvella 2005 Kajaanselältä nuotattiin kuoretta myyntiin, sitä vietiin ulkomaille Padasjoen kalasataman järvikalan vientihankkeen kautta. Viime talvena kuoreen nuottaus ei kuitenkaan jatkunut ja tavoite ammattikalastustyöpaikkojen lisääntymisestä ja hoitokalastuksen liittämisestä osaksi järven omien kalastajien elinkeinoa myös projektin jälkeen ei ainakaan heti toteutunut. Talkoohoitokalastus on sen sijaan muodostunut vakiintuneeksi osaksi Vesijärven kalastuskulttuuria. Tämän ansiosta kalastus kohdistuu keskimääräistä suomalaista järveä tasaisemmin kaikkiin lajeihin, joita järvi tuottaa.
Vesijärven ammatti-, kotitarve- ja virkistyskalastuksen kokonaissaalis on noin 10 kg/ha vuodessa, tosin tästä arviosta puuttuu suuri osa pilkki- ja onkisaaliista. Tärkein syy saaliiden paranemiseen viime vuosina on kuhakannan runsastuminen. Kuha kotiutettiin järveen 1980-luvulla. Enonselällä on ollut vuodesta 1997 voimassa verkon solmuvälisäätely, jonka mukaan 23-49 mm verkot ovat kiellettyjä. Noin 80 % virkistyskalastajista pitää säätelyä hyvänä. Enonselän kuhasaalis on ollut vuosina 2002-05 4-6 kg/ha vuodessa, mikä on varsin korkea taso, noin kaksinkertainen esimerkiksi luontaisten suurten eteläsuomalaisten hyvien kuhajärvien Vanajanselän ja Lohjanjärven kuhasaaliisiin verrattuna. Kuha on runsastunut myös järven muilla alueilla, mutta hehtaarikohtainen kuhasaalis on vain noin kolmasosa Enonselän saaliista. Kohtuullista rehevöitymistä sietävien lajien, kuhan, hauen, ahvenen ja ankeriaan saaliit ovat olleet hyviä ja kalojen käyttökelpoisuus ja terveys ovat hyvät. Rehevöitymiselle herkimmät lajit, muikku, siika ja made ovat harvalukuisia, mutta sinnittelevät järvessä sitkeästi. Kuorekanta on runsas Kajaanselällä, mutta on kärsinyt alusveden kesäisestä hapettomuudesta Enonselällä.
Vaativan kalastuskäytön sekä elinkeinokalatalouden ja kalastusmatkailun turvaaminen on onnistunut. Kuha on nyt Vesijärvellä ammatti- ja virkistyskalastuksen tärkein saalislaji ja lisääntyy luontaisesti koko järven alueella. Verkon solmuvälirajoitus takaa myös vapakalastajille reilun kokoisia saaliskaloja. Suurin osa järven osakaskunnista on antanut suosituksena vuodesta 2004 vastaavan solmuvälirajoituksen (23-49 mm kielletty), jota on sovellettu Enonselällä kalastusalueen päätöksellä vuodesta 1997. Kalastusalue pyrkii säätämään rajoituksen koko järvelle vuoden 2008 alusta ja korottamaan samalla kuhan alamittaa 42 cm. Jos näillä toimilla saadaan kuhakanta runsastumaan koko järven alueella, parantaa se järven saaliita ja vähentää hoitokalastustarvetta, koska petokalojen ravinnonkulutus suurenee. Vastaava tutkija Ruuhijärvi Jukka, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon riistan- ja kalantutkimus Yhteistyötahot Lahden kaupungin valvonta- ja ympäristökeskus ja Helsingin yliopisto. Hankkeen kesto 2002 - 2006 Hankkeen vaihe: päättynyt
|
