|
ESBIO â?? Energiaomavarainen maatila â??hanke oli Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Mikkelin ammattikorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja MTT:n EU-osarahoitteinen Etelä-Savossa toiminut yhteishanke. MTT osallistui hankkeen biokaasulaitostarkasteluun sekä toteutti pelto- ja kasvatuskokeet yhdessä Ruralia-instituutin kanssa. Biokaasun tuotantoa, joko karjanlannasta tai nurmibiomassasta, tarkasteltiin tilamallien avulla. Tarkasteltavat mallit perustuvat lähes rehuomavaraisen luomulypsykarjatilan lähtökohtiin. Tarkastelu tapahtuu eri vaihtoehtojen typpitalouden perusteella â?? lähtökohtana on typen täydellinen omavaraisuus (typpi peräisin vain biologisesta typensidonnasta). Typpitalouden lisäksi esitetään karkea arvio myös mallien fosforitaloudesta;lisäksi tarkastellaan energia- ja yritystaloutta. Lisäksi arvioidaan eri vaihtoehtojen laajempia vaikutuksia elintarviketuotantoon, mikäli toimintamallit olisivat yleisiä koko maataloudessamme. A-mallissa tila toimii lypsykarjatilana, mutta tuottaa biokaasua lannasta. B-malli on muutoin A-mallin kanssa identtinen, mutta käyttää biokaasun tuotantoon lannan lisäksi nurmibiomassaa 10 % peltoalastaan. C-mallissa (3 eri versiota) luovutaan kokonaan karjataloudesta ja käytetään nurmisato pelkästään biokaasun tuotantoon. Lannasta saatavan biokaasun energiasisältö vastaa noin 80 l/ha polttoöljyä, 10 % nurmialan avulla energiamäärä kaksinkertaistettaisiin;yhden nurmihehtaarin nettoenergiasaanto on noin 1000 l/ha polttoöljyä. 80 l/ha vastaa kutakuinkin tilan peltoviljelyn suoria energiapanoksia (traktorin polttoöljy) lisäksi karjataloudessa kuluu jokseenkin sama määrä lisäenergiaa, pääosin sähkönä. A- ja B-mallissa tilakohtainen kaasuntuotanto ilman muita syötteitä tuskin olisi liiketaloudellisesti kannattavaa vähäisen kokonaisenergian saannon vuoksi;C-malleissa puolestaan tilan kokonaisliikevaihto pienenisi ratkaisevasti verrattuna maidontuotantovaihtoehtoon. Bioenergian tuotannon kannattavuus riippuisi voimakkaasti tuotetun energian hinnasta. Suurimmat kokonaishyödyt saavutettaisiin, jos kaasuntuotantoon voitaisiin ohjata myös sellaisia biomassoja, jotka muutoin jäisivät kokonaan hyödyntämättä energiana tai ravinnekierrätyksessä. Tässä tutkimuksessa testattiin mädätysjäännösten eli mädätteiden lannoitusominaisuuksia vehnän ja rypsin lannoitteena kasvukaudella 2010. Lannoitusvaikutuksia verrattiin markkinoilla saatavilla oleviin potentiaalisiin orgaanisiin lannoitteisiin ja tasalaatuiseen kemialliseen väkilannoitteeseen. Kenttäkokeet toteutettiin luomulohkolla, jossa oli kontrollikäsittelynä lisälannoittamaton luomupelto. Kokeissa testattiin kahta erilaista mädätysjäännöstä. Toinen mädätysjäännös oli peräisin pilot-mittakaavan koereaktorista, jossa syötteenä oli käytetty kananlantaa, naudanlietelantaa ja salaattijätettä. Toinen oli peräisin maatilamittakaavaisesta biokaasulaitoksesta, jossa raaka-ainesyötteinä oli pääasiassa naudan lietelanta ja nurmibiomassa. Mädätysjäännökset sopivat hyvin vehnän lannoitteeksi. Kananlantapohjainen mädätysjäännös antoi riittävän suurella annostuksella mineraalilannoitteen kaltaisen satotuloksen vehnällä. Kananlantapohjaisen mädätysjäännöksen hyvää lannoitusvaikutusta selitti korkea liukoisen typen osuus kokonaistypestä ja korkeampi P/N-suhde naudanlantapohjaiseen mädätysjäännökseen verrattuna. Rypsin lannoitteena mädätysjäännökset antoivat selvästi heikomman siemensadon kuin väkilannoite ja samansuuruisen satotason kuin lisälannoittamaton käsittely. Mädätysjäännösten heikkoa lannoitusvaikutusta selitti todennäköisesti rikin puutos. Mädätysjäännökset eivät sellaisenaan sovi kevätrypsin lannoitteeksi vaan niiden ravinnesuhteita on tarkasteltava ja tarvittaessa täydennettävä lisäravinteilla tasapainoisen ravinnesuhteen saavuttamiseksi. Jäävuorisalaatin kenttäkokeissa vuosina 2010 ja 2011 orgaanisilla lannoitteilla saavuttiin korkeita satotasoja, mutta vain selvästi korkeammilla kokonaistyppipanoksilla kuin kemiallisilla lannoitteilla. Salaatin satotasoon voidaan vaikuttaa positiivisesti esikasvilla. Mädätysjäännösten lannoitusvaikutukseen vaikuttaa niiden sisältämän liukoisen typen osuus ja raaka -ainepohja. Jäävuorisalaatin lannoitteena käsittelyjäännökset ovat samanveroisia kuin kananlantarae ja rakeistettu liha-luujauho.
Vastaava tutkija
Tontti Tiina Hankkeen kesto 2009 - 2012
Asiasanat
biokaasu, karjanlanta, biojäte, bioenergia, rypsi, kasviöljy, liiketoiminta, luomu
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|
