Taimistoviljelyn menetelmien kehittäminen on Suomessa jäänyt vähälle huomiolle. Hedelmäpuiden sekä marja- ja koristekasvien taimia tuotetaan sekä peltomaassa että ruukuissa turvepohjaisessa kasvualustassa. Peltotaimet tuotetaan avomaalla taimistojen peltolohkoilla, jotka ovat hyvin intensiivisessä käytössä. Astiataimet puolestaan tuotetaan pääasiassa kasvuturpeessa, joka sietää huonosti kosteuden vaihteluja ja voi vaikeuttaa taimen sopeutumista istutuskohteeseen. Myös taimituotannon aiheuttamista ympäristövaikutuksista on saatavilla hyvin vähän tietoa. Riskitekijöitä ovat liuoslannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö sekä turpeen heikko fosforinpidätyskyky. Taimien kylmävarastointi on osa taimien tuotantotekniikkaa. Taimia voidaan myydä keväällä kylmävarastosta aiemmin kuin niitä avomaalta voidaan nostaa. Optimoiduissa kylmävarastointiolosuhteissa voidaan myös varmistaa taimien kestävyys talven yli ja ajoittaa marjakasvien sadonmuodostusta. Kylmävarastoon nosto tulee kuitenkin Suomen olosuhteissa tehdä jo lokakuussa eivätkä kaikki kasvilajit ehdi pudottaa lehtiään siihen mennessä. Myös kylmävarastointiolosuhteiden säätö on haasteellista varastointitappioiden välttämiseksi. Tässä hankkeessa päätavoitteena oli kehittää astiatainten tuotannossa käytettävien kasvualustojen ominaisuuksia. Tavoitteena oli kasvualusta, jossa rakenteen pysyvyys, ravinteiden pidätyskyky ja kasteluominaisuudet ovat hyvät. Samalla kartoitettiin kotimaisten kierrätysmateriaalien soveltuvuutta kasvualustakäyttöön. Lisäksi tavoitteena oli selvittää talvilepotilan muodostumisen vaikutusta koristepensaiden kylmävarastointikestävyyteen taimisto-olosuhteissa. Hankkeessa saatiin tietoa erityyppisten raaka-aineiden vaikutuksesta kasvualustan fosforin- ja typenpidätyskykyyn, rakenteen pysyvyyteen ja kasteluominaisuuksiin. Näistä on olemassa hyvin vähän tutkittua tietoa. Tutkimusta varten valmistettiin 40 kasvualustaseosta, joissa käytettiin yhteensä 14 erilaista raaka-ainetta. Paras kuunliljan kasvutulos oli seoksissa, joissa oli lanta- tai biojätekomposteja mukana. Näiden seosten rakenne ei kuitenkaan säilynyt riittävän hyvänä pitkäaikaisessa käytössä ja fosforihuuhtoumat olivat huomattavat. Testikasvin biomassan tuotanto oli runsasta myös nollakuitua sisältävillä alustoilla, mutta korkeasta pH:sta johtuen kasvit kärsivät hivenravinteiden puutteesta. Nollakuituseokset pidättivät hyvin ravinteita ja huuhtoumat näiltä alustoilta olivat kokeen pienimmät. Nollakuitu myös paransi kasvualustan rakennetta ja sen pysyvyyttä selvästi. Tutkimuksia tämän raaka-aineen osalta kannattaisi jatkaa selvittämällä pH säätöä happamuutta lisäävien kemikaalien avulla. Tutkimuksen perusteella ei löydetty sellaista kasvualustaa, jolla kaikki tutkitut ominaisuudet olisivat hyvät. Turvallisin valinta hyväksi kasvualustaksi tutkimuksen perusteella on kuitenkin vaalean turpeen, kevytsoran ja granuloidun saven yhdistelmä. Tällä alustalla suurin osa mitatuista ominaisuuksista oli hyvällä tasolla, heikkoutena kuitenkin heikohko ravinteiden ja vedenpidätyskyky. Suomalaisilla taimistoilla kaikki kasvilajit eivät ehdi luontaisesti asettua lepotilaan ennen kylmävarastoon siirtoa. Tutkimuksessa selvisi, että jos taimet nostettiin kylmävarastoon ennen syysvärityksen muodostumista, varastointikestävyys oli heikkoa. Varastointiolosuhteet kuitenkin määräävät viimekädessä varastoinnin onnistumisen. Lisäksi osoitettiin, että kylmävarastointi kuluttaa tainten sokerivarantoja enemmän kuin luonnon talviolosuhteet. Mykorritsasiirrosteen käytöllä ei havaittu olevan selvää vaikutusta kylmävarastoinnin onnistumiseen. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että taimien kuntoa voidaan helposti havainnoida kylmävarastoinnin aikana oksanäytteestä. Tarvittaisiin menettelyjä, joilla voidaan jouduttaa lepotilan muodostumista syksyllä. Päivän pituuden lyhentämisellä saadaan useimpien kasvilajien lepotilan alkamista aikaistettua, mutta myös kasvunsääteiden käyttömahdollisuudet tässä yhteydessä tulisi selvittää.
Vastaava tutkija
Kukkonen Sanna Hankkeen kesto 2006 - 2012
Asiasanat
arbuskelimykorritsa, kasvualusta, taimisto, mikrolisäys, taimituotanto, hyötyeliö, ympäristökuormitus
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|