Viljelykasvien juuriston heikentynyt kasvu ehkäisee ja runsas kasvu edistää veden- ja ravinteidenoton tehokkuutta ja vaikuttaa sitä kautta maatalouden aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Kasvualustan ominaisuuksien lisäksi kasvilaji ja sääolot vaikuttavat merkittävästi juuriston syvyyskasvun nopeuteen, juuriston tiheyteen eri kerroksissa sekä juuriston kuolemiseen. Viljelykasviemme juuristojen kasvudynamiikasta sekä tiheyksistä maaprofiilin eri osissa on tutkittu vähän. Tietoa juuristosta tarvitaan mm. kehitettäessä lannoitustekniikkaa ja useiden alojen mallituksessa. Yleisesti viljelyssä olevien 12 kasvilajin juuriston kehittymistä maaprofiilin eri osissa tutkittiin hietamaalla vuosina 1998-2000. Kevätviljojen ja rypsin juuriston kasvu poikkesi huomattavasti yksivuotisen raiheinän kasvudynamiikasta. Alkukasvukaudesta raiheinän juuristo kehittyi viljoja hitaammin. Alkusyksystä raiheinän juuristo oli selvästi viljoja tiheämpi. Raiheinän juuristo oli elinvoimainen 0-50 cm:n kerroksessa vielä loppusyksylläkin. Syksyllä kylvettyjen syysvehnän, rukiin, timotein ja puna-apilan elävien juurten määrässä ei ollut merkittävää eroa varhaiskeväällä. Kaikilla lajeilla juuristo ulottui puolen metrin syvyyteen hietamaassa. Timotei juuristo kehittyi selvästi puna-apilaa nopeammin kasvukauden alkupuolella. Rukiin ja syysvehnän juuritiheyden välillä ei havaittu merkittävää eroa kasvuston kukinnan aikaan. Sipulin juuristo oli selvästi pienempi kuin keräkaalin, perunan tai porkkanan juuristo. Porkkanan juuristo jatkoi kehitystään syksyllä, kun muiden kasvienjuuristot alkoivat kuolla.
Vastaava tutkija
Alakukku Laura Hankkeen kesto 1998 - 2001
Asiasanat
juuristotiheys, kevätviljat, syysviljat, avomaanvihannekset, nurmikasvit
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|