Peltoviljelyn aiheuttaman eroosion ja ravinnehuuhtoumien vähentämiseksi viljelijöitä ohjataan muuttamaan viljelykäytäntöä. Tärkeänä välineenä on maatalouden ympäristötuki, jonka saamisen yhtenä edellytyksenä on, että vähintään 30 % tilan peltoalasta on talvella kasvipeitteellisenä tai kevyesti muokattuna. Säännöksen ensisijaisena tavoitteena on rajoittaa eroosiota, mutta samalla toivotaan myös ravinteiden huuhtoutumisen vähenevän. Maatalouden ympäristötuessa kasvipeitteeksi luetaan elävän kasvillisuuden ohella kasvinjäte, jolloin kasvipeitteen käsite tulee hyvin laajaksi sisältäen viherkesannon, nurmen, syysviljat, muokkaamattoman sängen ja sänkimuokatun maan. Koska näin erilaisia maanpinnalla vallitsevia tilanteita pidetään ympäristötuen säännöksissä kasvipeitteellisinä, kasvipeitteellisyyden vaikutus ravinnekuormitukseen ja eroosioon voi vaihdella suuresti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on koordinoida meneillään olevia kasvipeitteisyystutkimuksia ja koota tämänhetkinen tutkimustieto ympäristötukiehtojen edelleen kehittämiseksi.
Vastaava tutkija
Turtola Eila Hankkeen kesto 1997 - 2000
Asiasanat
kasvipeitteellisyys, kevennetty muokkaus, sänkimuokkaus, sänki, nurmet, viherkesanto, syysviljat, ympäristötuki, eroosio, ravinnekuormitus, fosforikuormitus, typen huuhtoutuminen
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|