|
Hankkeessa tutkittiin, kuinka paljon peltomaalta tulevaa fosfori- ja typpikuormitusta voidaan pienentää vähentämällä maan muokkausta ja lisäämällä pinnan kasvipeitteisyyttä. Syyskyntöön verrattuna sänki vähensi kuormitusta kun taas sänkimuokkauksen vaikutukset eroosioon ja partikkelifosforin kuormitukseen olivat pieniä ja liuenneen fosforin osalta jopa kielteisiä. Kynnön korvaaminen sängellä tai sänkimuokkauksella pienensi maan pinnan epätasaisuutta, minkä seurauksena pintavalunnan osuus kokonaisvalunnasta kasvoi. Pintavalunnassa eroosioaineksen ja fosforin pitoisuudet olivat suurempia ja kokonaistyppipitoisuus pienempi kuin salaojavalunnassa. Valunnan jakautuminen pinta- ja salaojavalunnaksi vaikuttikin kuormitukseen enemmän kuin sänkimuokatun maan olkipeite. Sen sijaan typen huuhtoutuminen väheni, kun käytettiin myöhäistä syyskyntöä, sänkimuokkausta tai maa jätettiin sängelle, edellyttäen että seuraavan kasvuston perustaminen onnistui viljelyteknisesti. Elävän kasvipeitteen lisääminen oli kuitenkin tehokkain keino rajoittaa typen kuormitusta. Kevätviljojen viljelyssä kasvipeitteisyyttä olisi mahdollista lisätä käyttämällä Italian raiheinää aluskasvina, jolloin typpikuormitusta voitaisiin vähentää erityisesti hietamailla ja pohjavesialueilla.
Vastaava tutkija
Turtola Eila Hankkeen kesto 1993 - 1999
Asiasanat
kyntö, sänki, sänkimuokkaus, kevennetty muokkaus, eroosio, fosforikuormitus, partikkelifosfori, liuennut fosfori, typen huuhtoutuminen, pintavalunta, salaojavalunta, aluskasvit, italian raiheinä, savimaa, hiesumaa, hietamaa, turvemaa
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|
