Ohutsuolisulaviin aminohappoihin perustuva sikojen rehun valkuaisarvojärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön v. 1995 alussa. Ruokintasuositukset laadittiin pääosin ulkomaisten koetulosten ja suositusten perusteella kotimaisten tutkimustulosten puuttuessa. Ulkomaiset suositukset on usein laadittu matalammalle tuotostasolle kuin mihin suomalainen sika-aines yltää. Lysiini on sikojen viljapohjaisissa rehuseoksissa tuotantoa ensimmäisenä rajoittava aminohappo. Aikaisemmissa kotimaisissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole selvitetty lihasikojen ohutsuolisulavan lysiinin tarvetta. Kahdessa kasvatuskokeessa selvitettiin rehun optimaalinen lysiinipitoisuus nopeakasvuisten, 25-50-kiloisten ja 50-110-kiloisten sikojen ruokinnassa tuotantotulosten (kasvu ja rehuhyötysuhde), ruhon anatomisen ja kemiallisen koostumuksen sekä plasman ureapitoisuuden perusteella. Molemmissa kokeissa oli kuusi sulavan lysiinin tasoa, alkukasvatuksessa 5,9-10,6 g/ry ja loppukasvatuksessa 5,3-10,1 g/ry. Muiden aminohappojen suhde lysiiniin pidettiin samana. Siat ruokittiin lähes vapaasti.
Vastaava tutkija
Alaviuhkola Timo Hankkeen kesto 1998 - 1999
Asiasanat
lihasika, ohutsuolisulava lysiini
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|