Tutkimuksessa kehitettiin tomaatin ja kurkun viljelytekniikkaa. Tavoitteena oli lisätä sadon määrää, parantaa sadon laatua ja viljelyn kannattavuutta. Tutkimus oli yhteistutkimushanke Pohjanmaan kasvihuone-elinkeinon kehittämishankkeen (VEXA) kanssa. Rahoittajina olivat Helle Oy, Kemira Oy, Martensin Puutarhasäätiö, MTT, Schetelig Oy, Steelmark Oy ja VEXA. Hankkeen tutkijana toimi Juha Näkkilä. TOMAATIN TERTTUTUKI Vuonna 1997 kokeessa testattiin, voiko tomaatin satoa ja viljelytuloa parantaa viljelyn alkuvaiheessa muovisten terttutukien avulla. Tukeminen lisäsi 10 ensimmäisen satoviikon aikana satoa ja viljelijätuloa keskimäärin 4 %. Tuettujen kasvien hedelmän keskipaino nousi ja hedelmien lukumäärä kasvoi. Kokeessa ei kuitenkaan havaittu tilastollista eroa tuettujen ja tukemattomien kasvien sadon tai viljelytulon välillä. Tuentatyön ripeys ratkaisee, onko menetelmä taloudellisesti kannattava. Tuennassa saavutetaan paras taloudellinen tulos, kun lajike oli suurihedelmäinen ja tomaatin keskihinta on korkeahko (yli 10 mk/kg). TOMAATIN LISÃ?LATVAVILJELY Vuosina 1998-1999 testattiin voiko tomaatin satotasoa ja viljelijätuloa parantaa kasvattamalla kasvustoon lisälatvoja. Lisälatvat kehittyivät hyvin, kun niiden kasvatus aloitettiin noin kuukauden kuluttua istutuksesta. Sadonkorjuun alkaessa jätetyt lisälatvat eivät välttämättä jaksa kehittyä kunnollisiksi lisälatvoiksi. Lisälatvaviljely lisäsi latvatiheydestä riippuen työtä 10-20 %, sadon määrää 5-14 % ja viljelytuloa 4-10 % verrattuna tavanomaiseen viljelytapaan. Lisälatvat eivät myöhästyttäneet tomaatin varhaissatoa, mutta ne kevensivät ensimmäisen luokan hedelmän keskipainoa muutamalla grammalla. Sadosta saatavalla viljelijätulon lisäyksellä pystyttiin aina kattamaan lisälatvaviljelyn kulut. Koe osoitti, että kasvihuoneessa kannatti käyttää kesällä latvatiheytenä jopa 3,27 kpl/m2. KURKUN LAJIKEKOKEET Kokeet ajoittuivat vuosiksi 1997-1999. Vuosittain testattiin kevätviljelyyn ja kesäviljelyn soveltuvia kurkkulajikkeita 5-6 kappaletta kerrallaan sateenvarjoleikkausmenetelmällä ja alaslaskumnenetelmällä. Kaikki kokeet tehtiin luonnonvalaistuksessa. Alaslaskumenetelmässä saatiin parhailla lajikkeilla 12-19 % enemmän kokonaissatoa, 24-42 % enemmän ensimmäisen luokan satoa ja 13-26 % enemmän viljelytuloa kuin sateenvarjoleikkausmenetelmässä. Alaslaskumenetelmän haittapuoli oli runsas työajan käyttö. Alaslaskumenetelmässä käytettiin kasvia kohti 13 % enemmän työaikaa kuin sateenvarjoleikkausmenetelmässä ja pinta-alaa kohti laskettuna alaslaskumenetelmän työn käyttö oli 63 % suurempi kuin sateenvarjoleikkausmenetelmässä. Mitatulla työnkäytöllä alaslaskumenetelmän tuomat lisätulot eivät kata siitä aiheutuvia lisäkustannuksia. Alaslaskumenetelmän kannattavuutta parantaisi eniten se, että työn käyttö kasvia kohti saataisiin saman suuruiseksi kuin sateenvarjoleikkausmenetelmällä. Tuolloin pinta-alaa kohti työtä käytettäisiin noin 45 % enemmän kuin sateenvarjoleikkausmenetelmässä. Tällä työnkäytöllä alaslaskumenetelmän lisätulot olisivat menoja suuremmat kahtena ensimmäisenä koevuotena kolmesta. Työajan käytön tehostamismahdollisuudet alaslaskumenetelmässä vaikuttavat realistisilta kasvihuoneessa, jossa hoitokäytävät ovat huoneen pituussuuntaiset, latvojen hoitotyö voidaan tehdä sähköistetyiltä hoitovaunuilta ja ylätuki saadaan noin 4 metrin korkeuteen.
Vastaava tutkija
Näkkilä Juha Hankkeen kesto 1997 - 1999
Asiasanat
kasvihuonetuotanto, kasvihuonevihannekset
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|