|
Vuoden 1990 alussa uudet nurmikasvit (ruokonata) ja lajikkeet kyseenalaistivat olemassa olevan tietämyksen siitä, mitkä lajit sopivat parhaiten kuhunkin käyttökohteeseen. Lisäksi rehuarvojärjestelmän muutos ja kotieläinten karkearehun laatuvaatimusten aleneminen avasi uuden kysymyksenasettelun nurmituotannon järjestämisestä. Näytti siltä, että nurmiviljelyssä on mahdollisuuksia hehtaarisadon kohottamiseen, vaikka samalla säästettäisiin tuotantopanoksissa ja säilytettäisiin rehun laatu riittävän hyvänä. Tämä olisi mahdollista korjuuajankohdan optimoinnilla ja korjuukertoja vähentämällä sekä käyttämällä kasvilajia, joka antaa samoilla tuotantopanoksilla parhaimman tuloksen. Ympäristölainsäädännön asettaessa ylärajan vuotuiselle typpilannoitukselle haluttiin selvittää riittävän laadun saavuttamista rajatulla lannoituspanostuksella. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä olivat kasvilajien ominaisuudet ja korjuuajankohdan ja korjuukertojen lukumäärän vaikutukset satoon ja sadon laatuun. Tutkimus keskittyi selvittämään Retu-ruokonadan käyttökelpoisuutta rehukasvina Suomessa. Osatutkimuksissa keskityttiin: 1) Kasvilajien reagointi typpilannoitukseen kaksiniittosysteemissä, 2) Puna-apilan seoskasvit kaksiniittosysteemissä, 3) Kaksi- ja kolminiittosysteemin vertaaminen heinä- ja apila-heinä-seoksella, 4) Nurmikasvien satoisuus eri niittotiheyksillä lannoituksen ollessa vakioitu.
Vastaava tutkija
Niemeläinen Oiva Hankkeen kesto 1994 - 1999
Asiasanat
satopotentiaali, nurmet, nurmikasvit, tuotantopanokset, säilörehu, heinä, laidun, lannoitus, niittosysteemi, puna-apila
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|
