|
Apilan typensidontatutkimus liittyy karjatilojen ravinnetaseita käsittelevään karjatilojen panosomavaraisuus -tutkimukseen. Tutkimuksessa mitattiin typensidontaa 10 karjatilan apilanurmessa. Typensidonta oli tavanomaisesti viljellyissä apilanurmisadoissa keskimäärin 10.5 kg/ha apilapitoisuuksien vaihdellessa muutamasta prosentista 36 prosenttiin. Luomuapilanurmisadoissa typensidonnan määrä oli 48.5 kg/ha apilapitoisuuksien vaihdellessa 13:sta 87 prosenttiin. Koevuosi 1995 oli erittäin kuiva. Ilmasta sidotun typen osuus apilan kokonaistypesta oli tavanomaisten nurmien apiloissa 50 ja 43 % ja luomunurmien apiloissa 72 ja 61 % ensimmäisessä ja toisessa niitossa. Oletettaessa että juuristoon ja sänkeen päätyy noin kolmannes sadossa otetusta typensidonnasta, muodostui luomutilojen apilanurmien typensidonnaksi n. 64 kg/ha ja tavanomaisesti viljeltyjen nurmien puolestaan 14 kiloksi hehtaaria kohti. Tulokset sisältyvät lisensiaattitutkimukseen, jonka käsikirjoitus valmistuu vuoden 1998 lopussa. Tutkimuksessa luotiin puna-apilan typensidonnan ennustamiseen regressiomalli, jossa muuttujina ovat apilan tuoresato ja keväinen maan nitraattipitoisuus. Mallia testattiin vuonna 1996 Ekologisen tuotannon tutkimusaseman apilanurmissa. Typensidonnan eri määritysmenetelmien avulla saadut tulokset erosivat merkitsevästi toisistaan. Extended N difference -menetelmä tuotti vaihtelultaan 15N natural abundance -menetelmää heterogeenisempia tuloksia, joten se on luotettavuudeltaan epätarkempi. Molemmat menetelmät ovat silti käyttökelpoisia tila- ja peltotason apilan typensidonnan määrittämiseen.
Vastaava tutkija
Väisänen Jaana Hankkeen kesto 1995 - 1998
Asiasanat
apilanurmi, biologinen typensidonta, luonnonmukainen viljely, luomu
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
| 
