|
Tutkimuksessa selvitettiin neljän sukupolven aikana munien kappalemäärän perusteella valitun kanalinjan MHC-järjestelmän haplotyyppiyhdistelmien B13/B15, B13/B19 ja B15/B19 vaikutusta tuotanto-ominaisuuksiin (mm. sukukypsyysikä, munanpaino, munittujen munien lukumäärä 20 - 42 - 56 ikäviikon aikana) ja sairastavuuteen. Lisäksi selvitettiin suomalaisen eläinaineksen erikoispiirteitä, mm. haplotyyppien B101 ja B102 yleisyyden syitä. Vanhempien tutkituilla haplotyypeillä ei todettu olevan sellaisia vaikutuksia, joiden ansiosta jälkeläiset selviäisivät koko elinikänsä rasituksista muita paremmin: parhaiten kuoriutuivat B15/B19-, pokaskaudesta selvisivät B13/B15-, häkkiheikkouden välttivät B13/B15- ja terveimpinä aikuisikänsä elivät B15/B19-vanhemmista syntyneet eläimet. Kaikkien tuotanto-ominaisuuksien osalta mikään haplotyyppi ei ollut selvästi muita parempi. Tämän yhteispohjoismaisen tutkimuksen Suomen osuudesta saadut tulokset eivät tue käsitystä, että tutkittuja haplotyyppejä käyttäen kannattaisi tehdä tuotanto-ominaisuuksia tai sairauden vastustuskykyä parantavaa valintaa kanoilla.
Vastaava tutkija
Markkula Merja Hankkeen kesto 1982 - 1987
Asiasanat
immuniteetti, immunologia, kana, merkkigeenit, valinta
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|
