Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri viljalajien oljen koostumuksen ja sulavuuden vaihtelua Suomessa. Eri puolilta maata kerättyjen olkien orgaanisen aineen in vitro-sulavuudet Tilleyn ja Terryn menetelmällä olivat keskimäärin: kauranolki (n = 17) 46,8, ohranolki (n = 22) 45,9, kevätvehnänolki (n = 5) 41,1, syysvehnänolki (n = 14) 40,4 ja rukiinolki (n = 11) 40,4. Kauran- ja ohranolkien sulavuus keskimäärin oli merkitsevästi parempi kuin vehnän- ja rukiinolkien. Vaihtelu oli hyvin suurta: kauran- ja orhanoljella 13 %-yksikköä niin, että heikoimmat kauran- ja ohranoljet sulivat huonommin kuin parhaat vehnän- ja rukiinoljet. Kunkin olkilajin parhaan ja heikoimman oljen orgaanisen aineen in vivo-sulavuudet lampailla olivat: kauranolki 52,7-40,4, ohranolki 51,1-39,3, kevätvehnänolki X 41,7, syysvehnänolki 40,1-35,0 ja rukiinolki 43,1-34,3 %. Vastaavat oljen kuiva-aineen ry-arvot olivat: kauranolki 0,40-0,16, ohranolki 0,31-0,14, kevätvehnänolki X 0,19, syysvehnänolki 0,18-0,09 ja rukiinolki 0,21-0,07 ry/kg ka. In vivo-sulavuuden arvioinnissa biol. in vitro-menetelmät olivat parempia kuin kemialliset.
Vastaava tutkija
Heikkilä Terttu Hankkeen kesto 1980 - 1990
Asiasanat
kaura, kemiallinen koostumus, kevätvehnä, ohra, olki, rehuarvo, ruis, sulavuus, syysvehnä
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|