0630-01 Energian- ja valkuaisen saannin vaikutus munivien kanojen tuotantoon ja kuntoon. 0630-02 Ympäristöä säästävät lihasiipikarjan ruokinta- ja tuotantomenetelmät. Tavoite: Tutkimuksessa selvitetään sikojen ja siipikarjan ravinnon tarvetta ja ruokintasuosituksia sekä ruokinta- ja rehuvaihtoehtoja. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää rehun energia- ja valkuaispitoisuuksien vaikutusta munivien kanojen rehunsyöntiin, tuotantoon ja kuntoon sekä terveyteen munintakaudella. Tutkimushankkeessa selvitetään lisäksi erilaisten rehunlisäaineiden kuten puhtaiden aminohappojen, entsyymien, orgaanisten happojen ja pre- sekä probioottien vaikutuksia ravintoaineiden hyväksikäyttöön ja tuotantotuloksiin lihasiipikarjalla. Lisäksi tutkitaan erilaisten rehuvaihtoehtojen sekä hoitomenetelmien vaikutuksia tuotantotuloksiin sekä taloudelliseen tulokseen. Vaikuttavuus: Tarkentunut ruokinta vähentää hylättyjen kanojen määrää. Terveet, hyvinvoivat ja hyväkuntoiset kanat parantavat munantuotannon eettistä laatua mikä näkyy mahdollisesti myös kananmunien kulutuksen kasvuna ja munantuotannon kannattavuuden parantumisena. Tarkentunut ruokinta parantaa myös tuotannon taloudellisuutta ja vähentää ympäristöpäästöjä. Orgaanisten happojen, pro- sekä prebioottien avulla voidaan luopua rehuantibioottien käytöstä ja riski antibioottiresistenttien bakteerien esiintymiseen pienenee. Tausta: Sian- ja siipikarjan lihan sekä kanamunan tuotannon osuus koko maatalouden tuotoista on noin 13 %. Kananmunat muodostavat 2,1 % maatalouden kokonaistuotosta. Kananmunantuotanto on kärsinyt ylituotannosta jo pitkään. Taloudellinen kannattavuus on heikentynyt erityisesti EU- jäsenyyden jälkeen. Myös teurastamoilla hylättyjen kanojen määrä on kasvanut huomattavasti. EELA:n tekemän yhteenvedon mukaan siipikarjateurastamoissa lihantarkastuksessa hylättyjen eläinten määrä on kasvanut vuodesta 1993 vuoteen 1997 12 %-yksikköä. Kanojen laihuus ja huonokuntoisuus teurastamoille tullessa on herättänyt epäilyksiä kanojen puutteellisesta ruokinnasta. Syitä ylkäämisten lisääntymiseen voi olla monia. Kanojen rehun saantia on voitu rajoittaa tuotannon loppuvaiheessa. Rehun koostumus voi olla puutteellinen, jos kotoisten rehujen rehuarvoja ei tunneta riittävän hyvin. Myös ravintoainetarpeet ovat saattaneet muuttua eivätkä enää vastaa vanhoja ruokintasuosituksia. Tuotantokustannuksista suurimman osuuden muodostavat rehut. Rehu- ja ruokintakustannusten alentaminen on keskeinen tavoite, kun pyritään parantamaan tuotannon kannattavuutta. Tutkimustarve erilaisista ruokinta- ja rehuvaihtoehdoista, joilla parannetaan tuotannon taloudellisuutta sekä vähennetään ympäristöpäästöjä on lisääntynyt viime vuosina. Puhtaiden aminohappojen avulla pyritään täydentämään rehuseosten aminohappokoostumusta, jolloin valkuaisen hyväksikäyttö tehostuu ja typen eritys vähenee. Rehuun lisättävillä entsyymeillä taas pyritään parantamaan ravintoaineiden esim. hiilihydraattien ja kasviperäisen fosforin, sulavuutta. Antibioottisia rehun lisäaineita ei enää käytetä lihasiipikarjan rehuissa, mutta lisätietoa tarvitaan korvaavien valmisteiden kuten probioottien tai orgaanisten happojen vaikutusmekanismeista ja tuotantovaikutuksista. Suoritus: Tutkimus suoritetaan Maatalouden tutkimuskeskuksen eläinravitsemuksen tutkimusalan koe-eläintiloissa.
Vastaava tutkija
Valaja Jarmo Hankkeen kesto 1999 - 2002
Asiasanat
sika, siipikarja, ruokinta, hoito, rehut, ruokintasuositukset, kana, munantuotanto, energia, proteiini, kunto, syöntikyky, kanahybridi, broileri, kalkkuna, ravintoaineiden hyväksikäyttö, lisäaineet, entsyymit, probiootit, aminohapot
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|