Juurikasankeroinen esiintyy maassamme vain juurikastehtaiden läheisyydessä olevilla viljelmillä, joilla sokerijuurikasta on viljelty pitkään ilman kasvinvuorotusta. Kasvuston selvää vioittumista on todettu vain vuonna 1977. Ankeroismäärät pysyvät yleensä jatkuvassakin juurikkaan viljelyssä tuhokynnyksen, 10 toukkaa/g maata, alapuolella. Kasvuston vioittuminen on mahdollista vain poikkeuksellisen lämpimien ja kosteiden kevätsäiden jälkeen. Muista taimivaiheen tuholaisista vaikeimmin torjuttava on peltolude. Sen torjunta onnistuu parhaiten tehokkaiden peittauaineiden (Furadon) ja oikea-aikaisen ruiskutuksen avulla. Haitalliset ludeinvaasiot ovat todennäköisiä kerran viidessä vuodessa. Insektisidien käyttö juurikasviljelmillä on yleisesti moninkertaista tarpeeseen verrattuna. Jatkotutkimukset tulee keskittää tuholaisennusteiden kehittämiseen, torjunta-aineiden käytön minimointiin sekä torjunta-aineiden ympäristövaikutusten tutkimiseen.
Vastaava tutkija
Tiilikkala Kari Hankkeen kesto 1985 - 1989
Asiasanat
sokerijuurikas, tuhoeläinten torjunta
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|