Herne ja härkäpapu ovat kotimaista proteiinituotantoa silmällä pitäen tärkeitä kasveja. Herneellä on merkitystä myös ruokaherneenä. Tavoitteena on viljelyvarmojen nykyiseen viljelytekniikkaan soveltuvien ruokaherneiden sekä rehutuotantoon soveltuvien rehuherne- ja härkäpapulajikkeiden jalostaminen. Risteytys-, mutaatio- ja valintatyössä kiinnitetään huomiota mm. 1) aikaisuuteen, 2) soveltuvuuteen koneelliseen korjuuseen, 3) satoisuuteen, 4) sadon stabiliteettiin, 5) laon kestävyyteen, 6) puolilehdettömyyteen (herne), 7) proteiinipitoisuuteen, 8) tanniinipitoisuuteen, 9) herneen keitto-ominaisuuksiin, 10) proteiinin aminohappokoostumukseen, 11) kuivuuden, märkyyden ja tautien kestävyyteen sekä 12) sadon muuhun laatuun. Herneestä pidetään yllä myös vihantasadoksi sopivia hernemuotoja.
Vastaava tutkija
Saastamoinen Marketta Hankkeen kesto 1988 - 1995
Asiasanat
geenit, herne, härkäpapu, kasvuaika, kemiallinen koostumus, lajikkeet, proteiinipitoisuus, sato, viljelyvarmuus
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|