|
Turvemaiden salaojitus -tutkimuksen tavoitteena oli löytää ratkaisu maan ominaisuuksista johtuviin turvemaiden salaojitusongelmiin. Tutkimus jakautui kolmeen osaan, joista ensimmäisessä selvitettiin erityyppisten turvemaiden reagointi pohjaveden korkeuden muutoksiin määrittämällä turpeiden vedenpidätys- ja vedenläpäisevyysominaisuudet. Tulokset osoittivat, että viljelyvaikeudet lisääntyvät turpeen maatuessa ja hajotessa: maan vedenjohtavuus heikkenee ja vedenpidätys kasvaa, mistä on seurauksena kantavuusvaikeuksia ja hapen puutosta juuristovyöhykkeessä. Siksi turvemaan viljelyssä turpeen hajoamista on koetettava estää kaikin mahdollisin keinoin. Parhaiten tässä onnistutaan, kun turvemailla viljellään nurmea. Tulokset osoittivat myös, että vaikka hyvänä maanparannuskeinona pidetty kivennäismaan lisäys parantaa monia turpeen ominaisuuksia, vedenläpäisevyyttä se kuitenkin huonontaa eikä siten ole sopiva ratkaisu maan kuivatusongelmiin. Toisessa osassa selvitettiin turvemaiden kuivatuksen kriteerit: Mikä on sellainen kuivatussyvyys, joka mahdollistaa viljelyn mutta pitää turpeen hajoamisen ja siitä johtuvat ympäristöhaitat (ravinteiden huuhtoutuminen, kasvihuonekaasujen vapautuminen) mahdollisimman pieninä. Maan kantavuusmittaukset osoittivat, että pohjaveden on laskettava niin alas, että veden kapillaarinen nousu maan pintaan katkeaa. Tällöin evapotranspiraatio alkaa kuivataa maan pintaa. Kun kosteus on 60-70 tilavuusprosenttia (maatuneisuudesta ja kasvipeitteestä riippuen), maa kantaa työkoneita. Viljanviljelyssä maan kosteuden on oltava noin 5 tilavuusprosenttiyksikköä pienempi kuin nurmenviljelyssä. Kolmannessa osassa selvitettiin kenttäkokeiden avulla, miten pohjaveden pintaa voidaan tehokkaimmin säädellä ja pitää yllä sopivia kosteusoloja. Tulosten mukaan salaojakaivannon täyttäminen läpäisevällä aineella tai läpäisevien suoto-ojien käyttö edistää pellon kuivumista muutaman tilavuusprosenttiyksikön verran. Kaivannon täyttämisestä eri materiaaleilla ei todettu olevan vaaraa salaojaputken suorana pysymiselle. Maan pinnan muotoilun todettiin vähentävän pellon märkyydelle altista pinta-alaa ja parantavan siten turvemaiden viljelyvarmuutta. Tämän tutkimuksen tuloksia hyödyntävät päätöksentekijät, viljelijät ja neuvojat suunnitellessaan turvepeltojen tulevaa käyttöä. Tulosten avulla voidaan päättää, millaisia turvemaita jatkossa viljellään, miten niille saadaan aikaan hyvät viljelyolot ja miten sadontuotannon riskejä sekä riskiä kalliin salaojitusinvestoinnin epäonnistumisesta voidaan pienentää. Tutkimuksesta on julkaistu seuraavat julkaisut. Osa tuloksista julkaistaan tätä tutkimusta seuraavan Turvemaiden viljelyn edellytykset -tutkimuksen yhteydessä.
Vastaava tutkija
Myllys Merja Hankkeen kesto 1988 - 1999
Asiasanat
kuivatus, ojitus, turvemaat, fysikaaliset ominaisuudet, kantavuus, hydrologia
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|
