Turvetuotannosta vapautuu Suomessa vuosittain satoja hehtaareita maata. Näille alueille ei ole keksitty kovin mielekkäitä uudelleenkäyttötapoja. Alueilla on tiettyjä etuja kasvintuotannossa, kuten puhtaus rikkakasveista, tasaisuus, suuret alueet, valmis peruskuivatus, tiestö, ym. Selviä haittoja ovat puolestaan hallaisuus, pohjamaalajinvaihtelut, ankaratkin ravinnepuutteet ja happamuus, märkyys keväällä ja poutiminen kesällä. Turvetuotannosta vapautuneiden alueiden käyttöä maataloustuotantoon tutkittiin tässä projektissa vuosina 1977-96. Tohmajärven Valkeasuolla, Kiuruveden Laakonsuolla ja Rautalammin Rastunsuolla järjesttiin turvejättöalueiden hyödyntämistä eri kasvien viljelyssa selvittäviä kokeita. Timotei- ja seosnurmien viljelykokeissa selvitettiin alueilla tarvittavaa kalkitustasoa ja erilaisten kalkitusaineiden (kalkit, tuhka, terästeollisuuden kuona) käyttöä, lannoitustarvetta (fosfori ja kalium), nurmen talvehtimista, satotasoa ja rehun laatua. Siirtonurmikon tuotantokokeissa tutkimuksen kohteena olivat mm. alueille sopivat kasvilajit, lajikkeet, seokset, typpilannoitus ja talvehtiminen sekä alueen yleinen sopivuus siirtonurmikon tuotantoon ja tuotetun nurmen laatu. Rehuviljakokeissa aiheena oli turvejättöalueen soveltuvuus ohran viljelyyn, lannoitus ja maanparannus. Pikkuistukassipulin kokeissa selvitettiin lannoituksen ja kalkituksen vaikutusta satoon ja sadon laatuun.
Vastaava tutkija
Huhta Harri Hankkeen kesto 1980 - 1996
Asiasanat
kalkitus, lannoitus, peltoviljely, polttoturve, suot, siirtonurmikko, timotei, nurmet, sipuli
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|