Indigo on sininen väriaine, jota käytetään muun muassa tekstiilien kuten farkkujen värjäykseen. Nykyisin väriaineet tuotetaan pääasiassa kemiallisesti. Indigo saadaan petrokemian sivutuotteena. Indigoa on kuitenkin vuosituhansien ajan tuotettu kasveista eristämällä. Hautalöytöjen avulla voidaan päätellä, että jo Egyptin faaraot käyttivät indigoa asusteissaan vuosituhansia sitten. Indigo olikin aikoinaan arvokas kauppatavara ja vain mahtihenkilöillä oli varaa sinisen värin käyttöön. Sininen oli arvokas sen takia, että luonnossa on harvoja sinisen värin lähteitä. Euroopassa indigoa tuotettiin aina 1800-luvun lopulle saakka värimorsingosta (Isatis tinctoria). Viljelyä oli ainakin Saksassa, Englannissa ja Ranskassa ja monien alueiden vauraus perustuu indigon viljelyyn sekä väriaineen eristykseen. Kuten viljelykin, myös indigon eristys sekä värjäys olivat arvostettujen ammatti-ihmisten työtä. Indigovärjäyksen kerrottiin olevan niin vaativaa työtä, että vasta useiden harjoitteluvuosien jälkeen mestarin opissa ollut kisälli saattoi oppia taidon. Runsas vuosisata sitten eurooppalaisen indigon uhaksi muodostui muualta, lähinnä Intiasta tuotu indigo. Lopullisen niitin eurooppalaisen kasvi-indigon tuotannolle aiheutti kuitenkin synteettisen indigon keksiminen 1800-luvun lopulla. Vaikutus oli niin selvä, että jo 1900-luvun alussa koko kasvivärjäyskulttuuri oli häviämässä vieden mukanaan myös tieto-taidon värimorsingon viljelystä, eristyksestä ja värjäyksestä. Sinisen indigon tarvetta lisäsi farmari-housujen teollinen valmistus, mikä kasvoi voimakkaasti 1900-luvulla. Noin vuosisata synteettisen indigon keksimisen jälkeen alkoi kiinnostus kasviperäiseen indigoon uudelleen lisääntyä. Kiinnostus on lisääntynyt, kun huoli ympäristöstä kasvaa. Toisaalta uusi, arvoainetta tuottava viljelykasvi antaisi mahdollisuuksia eurooppalaiselle maaseudulle ja väriainetta hyödyntäville pk-yrityksille. Luonnon väriaineista etsitään myös ympäristöystävällisempiä, terveellisempiä tai miellyttävämmän sävyisiä yhdisteitä. SPINDIGO eli sustainable production of plant derived indigo on vuonna 2001 alkanut viiden EU-maan yhteishanke, mikä jatkuu vuoden 2004 loppuun. Suomen lisäksi hankkeessa on mukana yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja yrityksiä Saksasta, Espanjasta, Italiasta ja Englannista, josta on myös hankkeen koordinaattori, professori Philip John (Readingin yliopisto). Hankkeen tavoitteena on kehittää kasviperäisen indigo-väriaineen tuotantoketjua kasvien viljelystä aina lopputuotteeseen saakka. Tarkoituksena on, että osa nykyisin synteettisesti valmistettavasta indigosta voitaisiin tuottaa tulevaisuudessa kasveista. EU-hankkeen kotisivu on osoitteessa http://www.spindigo.net. MTT Kasvinviljely ja biotekniika selvittää kahden indigoväriainetta tuottavan kasvin, värimorsingon (Isatis tinctoria) ja värittattaren (Polygonum tinctorum) viljelytekniikkaa, lajike-eroja, väriaineen eristystekniikkaa, indigon prosessointia, indigon käyttölaatua ja indigon tuotteistamista. Sen lisäksi tutkimme indigon eristykseen kehitettyn pilot-laitteiston soveltuvuutta ja tuotetaan indigoa yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävään indigon käyttömahdollisuuksien kartoittamiseen. Indigon värjäystekniikan kehittäminen ympäristöystävällisemmäksi on myös yksi hankkeen tavoitteista. Lopullisena tavoitteena on, että hankkeen lopussa käytettävissä on värjäyskasveihin liittyvää tietoa siten, että viljelyn ja eristyksen aloittaminen maatilamitassa olisi mahdollista. Hankkeen viimeisen vuoden aikana etsitäänkin asiasta kiinnostuneita tahoja jatkamaan tulosten soveltamista tämän hankkeen jälkeen käytäntöön.
Vastaava tutkija
Keskitalo Marjo Hankkeen kesto 2001 - 2004
Asiasanat
indigo, värimorsinko, Isatis tinctoria, väritatar, Polygonum tinctorum, viljelytekniikka, lajike, kasvuolot, eristys, indigon laatu, värjäys, sähkökemiallinen pelkistys, non-food, uudet tuotteet, prosessointi, ympäristömyönteinen
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|