Tutkimuksen selvitettiin veriryhmien, maito- ja plasmaproteiinien ja mikrosatelliittien avulla Pohjoismaissa ja Baltiassa kasvattetavien nautarotujen historiaa, geneettistä vaihtelua ja sukulaisuussuhteita naudan kesytyshistorian selvittämiseksi Pohjois-Euroopassa, nykyisten eläingeenivarojen kartoittamiseksi ja geneettisesti ainutkertaisten rotujen tunnistamiseksi, joilla on merkitystä naudan geenivarojen säilyttämisessä. Rotunäytteistä analysoitiin 20 autosomaalista mikrosatelliittia. Mikrosatelliitit ovat toistojaksoista DNA:ta, joissa toistuu 1-6 emäsparin mittainen lyhyt jakso, esimerkiksi T- ja G-emästen muodostama jakso (TG), tavallisesti 10 - 50 kertaa. Mikrosatelliitin toistojen määrä vaihtelee ja tätä vaihtelua on sekä eri rotujen välillä että saman rodun yksilöiden välillä. Tulosten mukaan itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarja kuuluvat samaan pohjoiseurooppalaisten nautarotujen ryhmään kuin muun muassa ruotsalainen tunturirotu, Pohjois- ja Keski-Norjassa perinteisesti kasvatettu trönderkarja ja islanninkarja. Näillä roduilla on yhteisiä esivanhempia. Islanninkarjan esihistoria tunnetaan hyvin;rotu sai alkunsa niistä naudoista, joita viikingit veivät Norjasta Islantiin 800-900 -luvuilla. Muita sukulaisrotujen muodostamia ryhmiä Pohjois-Euroopassa ovat holstein-friisiläisrodut, ayrshirerodut, punaisten rotujen ryhmä (esimerkiksi tanskanpunainen, eestinpunainen ja liettuanpunainen rotu) sekä jersey. Naudan geenivarojen suojelussa tulisi huomioida, että kaikista näistä ryhmistä saadaan säilymään geneettistä materiaalia in situ ja ex situ -suojeluohjelmissa. Tutkimus osoitti, että itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan rodut ovat geneettisesti vaihtelevia pienestä populaatiokoosta huolimatta. Jos tulevaisuudessa kuitenkin havaitaan sukusiitosasteen nousua, voidaan hankkeen tuomaa tietoa rotujen sukulaisuuksista hyödyntää, kun päätetään, mitä rotua ja geeniainesta alkuperäisrotuihimme voidaan harkitusti risteyttää. Näin on jo menetelty pohjoissuomenkarjan osalta, jonka suojeluohjelmassa on käytetty geneettisesti läheisen ruotsintunturirodun geeniainesta. Eri nautarotujen merkitystä naudan geenivarojen suojelussa arvioitiin. Analyysi osoitti, että paikallisilla alkuperäisroduilla ovat tärkeitä lajitason geneettisen vaihtelun ylläpidossa. Tulos osoitti, että itäsuomenkarja on geneettisesti merkittävin alkuperäisroduistamme, kun huomioidaan sekä rotujen sisäinen geneettinen variaatio sekä geneettiset erot muihin tutkittuihin rotuihin.
Vastaava tutkija
Kantanen Juha Hankkeen kesto 2000 - 2006
Asiasanat
geenivarat, eläingeenivarat, mikrosatelliitti, nauta, geneettinen diversiteetti
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|