Ulkoisen ravinnekuormituksen vähentäminen ei välttämättä riitä veden laadun parantamiseen järvissä, joilla on pitkä rehevöitymishistoria takanaan. Ravintoverkon rakenne voi hidastaa tai estää toipumisen. Vuonna 1997 aloitettiin Hiidenveden tutkimusprojekti, jonka tarkoituksena oli tutkia ravintoverkkokunnostuksen vaikutuksia. Veden laadun paraneminen, eli kasviplanktonin määrän väheneminen, olisi tehokkaampaa, jos laiduntavan eläinplanktonin biomassa olisi suurempi. Erityisesti Daphnia vesikirput ovat tehokkaita kasviplanktonin laiduntajia. Hiidenvedessä laiduntajien määrä on alhainen, vaikkakin vuosittainen vaihtelu on suurta. Hiidenvedessä potentiaalisesti myrkylliset typpeä sitovat syanobakteerit kuten Anabaena ja Aphanizomenon muodostavat kukintoja loppukesällä. Tämä on harmillista, koska Hiidenvesi on sekä tärkeä virkistysalue että kuuluu Helsingin kaupunkia ympäröivän laajan kaupunkimaisen alueen varavedenottojärjestelmään. Jotta voidaan selvittää mitkä syyt ovat alhaisen laidun tajien määrän taustalla, täytyy selvittää saalistuksen ja ravinnon keskinäinen merkitys vuodenaikaisen populaatiodynamiikan säätelijöinä Hiidenveden eri altaissa. Chaoborus sulkasääskentoukkien suuri määrä varmasti vaikuttaa laiduntajien määriin, mutta toisaalta syanobakteerien ajoittain suuri määrä ja savisamennus heikentävät laiduntajien ravinnonottoa. Vesiekosysteemeissä eliöt käyttävät laajasti infokemikaaleja saadakseen tietoa kilpailijoista ja saalistajista. Infokemikaaleilla on vaikutusta ravintoverkkojen dynamiikkaan ja siksi niillä on merkitystä myös järvien kunnostukseen. Hiidenvesi-tutkimusryhmän keräämästä viisivuotisesta eläinplanktonin populaatioaineistosta voidaan alustavasti arvioida eläinplanktonin ravintorajoitteisuuden astetta. Daphnia vesikirppujen morfologinen lajintunnistus tarkistetaan molekyylibiologisilla menetelmillä (RAPDs) ja vesikirppuja kasvatetaan sestonilla, joka on kerätty Hiidenveden eri altaista. Altaat eroavat rehevyystasoiltaan ja savisamentuneisuu deltaan. Tämän tutkimuksen päätavoitteina on selvittää saalistuksen ja ravinnon keskinäinen merkitys eläinplanktonin vuodenaikaisen populaatiodynamiikan säätelijöinä ja selventää kemiallisen kommunikaation merkitystä Hiidenveden ravintoverkossa. Tulosten perusteella voidaan muodostaa suosituksia tulevaisuuden biomanipulaatioprojekteille ja vastata yleisiin planktonekologisiin kysymyksiin.
Vastaava tutkija
Repka Sari, Helsingin yliopisto, Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos Hankkeen kesto 2002 - 2005
Asiasanat
järvien kunnostus, ravintoverkko, eläinplankton, infokemikaalit
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|