|
Hankkeessa tutkitaan kokeellisesti ja mallintamalla organohalogeeniyhdisteiden [dioksiinien (PCDD/F), PCB-yhdisteiden ja polybromattujen difenyylieettereiden] bioakkumulaatiota Itämerestä silakan ja kilohailin kautta loheen sekä vaikutuksia kalojen elintoimintoihin ja myrkkypitoisuuksien muuttumista kutuvaelluksen aikana. EU:n elintarvikkeiksi myytäville kaloille asettamat dioksiinipitoisuusrajat ovat ylittyneet osassa Itämerestä pyydettyjä silakoita ja kilohaileja ja etenkin näitä pääasiallisena ravintonaan käyttävissä lohissa. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kertymisen mekanismeista saatava tieto auttaa strategioiden luomisessa näiden yhdisteiden akkumulaation vähentämiseksi Itämeren kaloissa, esimerkiksi kalastusta kohdentamalla / kalastuspaineita muuttamalla. Siten voidaan vähentää Itämeren kalojen käytöstä ihmisille koituvaa terveysriskiä ja samalla turvata kalastuksen jatkuminen. Lisäksi tietoja lohien dioksiinipitoisuuksien muutoksista kutuvaelluksen aikana voidaan hyödyntää lohen kalastuksen ohjaamisessa.
Tulokset Saatettiin päätökseen Rymättylän kalantutkimusasemalla kolmivuotinen ruokintakoe, jossa lohia syötettiin silakasta tai kilohailista valmistetulla rehulla ja vastaavilla Pohjois-Atlantin kalasta valmistetuilla vertailurehuilla sekä eliminaatiokoe, jossa osaa koelohista ruokittiin alkukesästä joulukuuhun vertailurehuilla ja lohista otettiin neljästi näytteet. Jatkettiin ympäristömyrkky- ja ikämäärityksiä Itämeren eri alueiden silakka-, kilohaili- ja lohinäytteistä sekä ruokintakokeen lohista ja rehukaloista. Myös ravintoaine- ja biokemiallisia analyysejä jatkettiin. Tuloksia esiteltiin kansainvälisessä symposiumissa. Lohiin kertyi organoklooriyhdisteitä kokeen keston mukaan. Nuorissa silakoissa ja kilohaileissa vallitseva kongeneeri oli 2,3,7,8-TCDF, mutta iän myötä kongeneerin 2,3,4,7,8-PeCDF osuus suureni, samoin lohissa ruokintakokeen aikana. Eri alueilta pyydettyjen lohien kongeneeriprofiileista voitiin päätellä, että eteläisellä Itämerellä lohet syövät nuorempaa kalaa kuin pohjoisilla alueilla.
Vaikuttavuus Dioksiinien ja dioksiininkaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet olivat kilohaileissa, silakoissa ja lohissa Suomenlahdessa vähän suurempia, eikä pitoisuuksien ikäriippuvuus ollut niin selkeä, kuin Selkämeressä tai Itämeren pääaltaassa Vastaava tutkija Vuorinen Pekka J., Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Yhteystiedot
Muut henkilöt Keinänen Marja, Ruohonen Kari, Norrdahl Olli, Ikonen Erkki, Parmanne Raimo Yhteistyötahot Kansanterveyslaitos, Jyväskylän yliopisto, SYKE ja EELA, National Institute of Nutrition and Seafood Research (NIFES, Norja), ICES , , Hankkeen kesto 2003 - 2008 Hankkeen vaihe: päättynyt
|
