|
Riistakantojen kestävän käytön periaatteen ekologisena kulmakivenä on ajatus, että metsästyksen aiheuttama kuolleisuus ainakin jossain määrin korvautuu muun, luontaisen kuolevuuden pienentymisellä. Muiden, luontaisten kuolevuustekijöiden oletetaan olevan tiheydestä riippuvia. Näin ollen kestävän verotuksen suunnittelu ja toteuttaminen edellyttävät tietoja kantojen kokoon ja vaihteluun vaikuttavista tekijöistä ja niiden riippuvuudesta kannan tiheydestä sekä siitä, missä vuosikierron vaiheessa kantojen koon määräytyminen ja säätely pääasiassa tapahtuvat.
Tässä tutkimushankkeessa syvennetään tietämystä vesilintukantojen säätelymekanismeista ja kantojen dynamiikkaan vaikuttavista tekijöistä. Ekologisista vuorovaikutustekijöistä keskitytään erityisesti pesäpredaatioon, sen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin populaatioprosesseissa. Stokastisista ympäristötekijöistä tutkitaan säätekijöiden ja Suomessa tapahtuvan metsästyksen vaikutusta. Tavoitteet Tavoitteena on löytää vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Ovatko pesäpredaatio ja poikaskuolleisuus tiheydestä riippuvia? Vaikuttaako myyräkantojen vaihtelu pesäpredaation voimakkuuteen? Mikä on pesintävaiheen ja poikuevaiheen keskinäinen merkitys jälkeläistuotossa? Mikä on jälkeläistuoton, metsästysverotuksen ja säätekijöiden rooli sorsien pesimäkantojen vaihtelussa? Onko pelkästään tiheydestä riippuva populaatiodynamiikka vallitsevaa vai lisääkö stokastisten tekijöiden huomioon ottaminen oleellisesti dynamiikan ymmärtämistä? Tulokset Vuonna 2007 ilmestyneiden artikkeleiden keskeiset tulokset olivat seuraavat. Lajin sisäinen loismuninta on yleistä lajeilla, joiden emot eivät ruoki poikasia; näin on esimerkiksi vesilinnuilla. Rakensimme simulaatiomallin, jonka avulla tutkimme pesäpredaation roolia loismuninnan evoluutiossa. Havaitsimme, että pesäpredaatio on huomattavasti tärkeämpi loismuninnan evoluutioon vaikuttava tekijä kuin aikaisemmin on luultu. Antamalla mallin keskeisille muuttujille havaintoaineistoista (telkkä) laskettuja arvoja pystyimme osoittamaan mallin toimivuuden luonnossa. Lisäksi osoitimme, että loisintataktiikka voi yleistyä ja vakiinnuttaa asemansa populaatiossa, vaikka sitä edustavien naaraiden osuus olisi aluksi vähäinen.
Evon tutkimuksissa telkän poikasten kuolleisuus oli voimakkainta ensimmäisen elinviikon aikana: noin 53% poikasista menehtyi ja seuratuista 52 poikueesta 12 tuhoutui kokonaan. Naaraan kunto vaikutti eniten poikaskuolleisuuteen; hyväkuntoisten naaraiden poikaset selviytyivät paremmin. Sen sijaan kuoriutumisajankohta, poikuekoko tai ensimmäisen viikon lämpötila ja sadanta eivät vaikuttaneet kuolleisuuteen.
Tutkimme talven ankaruuden ja kevään ajoittumisen vaikutusta sinisorsan ja telkän pesintäaikatauluun Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Poikueiden kuoriutumisajankohta vaihteli vuosien välillä lajista ja alueesta riippuen 2½-3 viikkoa. Kuoriutumisajankohta määräytyi pitkälti jäänlähdön ajoittumisen perusteella; yhteys oli pohjoisessa voimakkaampi kuin etelässä. Sen sijaan Euroopan talven ankaruudella ei ollut vaikutusta kuoriutumisajankohtaan. Vaikka pesintäaikataulu noudatti molemmilla lajeilla jäänlähdön aikataulua, erityisesti Pohjois-Suomessa aikaero pesinnän ja jäänlähdön välillä oli sitä lyhyempi mitä myöhäisempi oli kevät Vastaava tutkija Pöysä Hannu, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Muut henkilöt Koivunen Heikki, Timonen Petri, Elmberg Johan (Kristianstadin yliopisto (Ruotsi)), Dessborn Lisa (Kristianstadin yliopisto (Ruotsi)), Gunnarsson Gunnar (Kristianstadin yliopisto (Ruotsi)), Nummi Petri (Helsingin yliopisto), Paasivaara Antti (Oulun yliopisto, RKTL), Ranta Esa (Helsingin yliopisto), Runko Pentti (Maaninka), Sjöberg Kjell (Ruotsin maatalousyliopisto, Uumaja) Yhteistyötahot Helsingin yliopisto, Joensuun yliopisto, Oulun yliopisto, Kristianstadin yliopisto (Ruotsi) ja Ruotsin maatalousyliopisto. Julkaisut Tieteelliset artikkelit SCI-lehdissä:
Pöysä, H. & Pesonen, M. 2007. Nest predation and the evolution of conspecific brood parasitism: from risk spreading to risk assessment. ? American Naturalist 169: 94-104.
Paasivaara, A. & Pöysä, H. 2007. Survival of common goldeneye Bucephala clangula ducklings in relation to weather, timing of breeding, brood size, and female condition. ? Journal of Avian Biology 38: 144-152.
Oja, H. & Pöysä, H. 2007. Spring phenology, latitude, and the timing of breeding in two migratory ducks: implications of climate change impacts. ? Annales Zoologici Fennici 44: 475-485.
Muut kirjoitukset:
Pöysä, H. 2007. Tuoretta tietoa telkästä. ? Suomen Luonto 5/2007:53.
Kansainväliset esitelmät ja posterit:
Pöysä, H. & Oja, H. 2007. Spring phenology and the timing of breeding in migratory ducks: implications to climate change impacts. International Union of Game Biologists XXVIII Congress, Uppsala, Sweden, 13.-18.8. Esitelmä.
Paasivaara, A. & Pöysä, H. 2007. Movements and mortality of common goldeneye Bucephala clangula broods in a patchy environment. International Union of Game Biologists XXVIII Congress, Uppsala, Sweden, 13.-18.8. Esitelmä.
Paasivaara, A. & Pöysä, H. 2007. Mortality of common goldeneye broods in relation to predation risk by northern pike. International Union of Game Biologists XXVIII Congress, Uppsala, Sweden, 13.-18.8. Posteri.
Hankkeen kesto 2005 - 2008 Hankkeen vaihe: päättynyt
|
