Tavoitteet
Suomen metsien kokonaiskasvu on lisääntynyt 1970-luvulta lähes 70 %. Osa lisäyksestä aiheutuu metsien käsittelystä ja sen aiheuttamista metsien rakenteen muutoksista. Soiden ojitus, nuorten metsien osuuden lisääntyminen ja metsien tihentyminen on arvioitu tärkeimmiksi kasvun lisäyksen syiksi.Metsien rakennemuutosten ohella kasvun ilmastollinen vaihtelu, ilmasta metsiin satavat laskeumat (typpi, rikki, raskasmetallit) ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen ovat tekijöitä, joiden osuutta jo tapahtuneisiin kasvumuutoksiin ja muutoksen pysyvyyteen ei riittävästi tunneta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja eritellä kasvun lisäyksen syyt ja seuraukset. Tieto on välttämätöntä ennustettaessa Suomen metsien tulevaa tuotoskykyä ja siihen perustuvia kestäviä hakkuumahdollisuuksia. Ilmastonmuutokseen liittyvässä tutkimuksessa tehdään laajaa yhteistyötä Euroopan, Aasian ja USA:n tutkijoiden kanssa.
Tulokset
Osahankkeessa 1 tarkasteltiin vuonna 2008 metsien ikä- ja kokorakenteen muutoksia 1920-luvun alusta 2000-luvulle valtakunnan metsien inventointien mittauksista. Muutokset olivat erittäin suuria ja ne ajoittuivat eri ajankohtiin soilla ja kivennäismailla. Metsien kasvutiedon liittäminen metsien rakenteen muutoksiin mahdollistaa metsänhoidon ja metsänparannuksen tuotosvaikutusten erottamisen mahdollisista ympäristömuutosten (typpilaskeuma, ilmasto) kasvuvaikutuksista.Osahankkeessa 2 täydennettiin koskemattomissa luonnonmetsissä vuonna 2007 mitattua kasvuaineistoa Pohjois-Suomesta mitatulla lisäaineistolla. Tavoitteena on verrata samanikäisten puiden kasvua 1900-luvun alusta 2000-luvulle saakka. Ikäluokittainen vertailu paljastaa mahdollisen ympäristön vaihtelusta tai muutoksista aiheutuvan kasvutrendin. Runsas 15 vuotta aiemmin tehty Euroopan laajuinen tutkimus ei paljastanut Suomessa minkäänlaista trendiä 1990-luvun alkuun mennessä. Keski-Euroopan metsien kasvu oli sensijaan lisääntynyt kiihtyvästi koko vuosisadan ajan. Pääsyyksi osoittautui tuolloin liikenteestä ja maataloudesta peräisin oleva, lannoittava typpilaskeuma.Osahankkeessa 3 tarkasteltiin Lapin lammista kaivetuista, vanhimmillaan yli 7600 vuoden ikäisistä subfossiilipuista löytyviä vaihteluita. Vaihtelut ovat paljastaneet ajoitaisten lämpö- ja kylmäkausien ohella myös pitkäaikaista, säännöllistä kasvun ja ilmaston vaihtelua. Vaihtelun mallinnus viittasi ilmaston mahdolliseen viilenemiseen, mikäli ihmisen vaikutus ilmakehään ei kompensoi viilenemistä. Jaksollisen vaihtelun pääsyynä pidetään auringon aktiivisuutta. Lapin mäntyjen pitkää kronologiaa pyritään venyttämään yli 8000 vuoden mittaiseksi Itä-Lapista ja Venäjältä etsittävillä vedenalaisilla puilla. Näin menetellen pyritään tuomaan lisää tietoa noin 8500 vuoden takaisesta suuresta ilmaston muutoksesta. Osahankkeesa 4 on aloitettu kesällä 2010 Rovaniemellä pidettävän dendrokronologien (vuosilustotieteilijäin) 8. maailmankonferenssin järjestely. Viikon kestävään ja arviolta 400 osanottajaa keräävään konferenssiin liittyy neljä jälkiretkeilyä, jotka ulottuvat Suomen lisäksi Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle.
Vastaava tutkija
Mielikäinen, Kari Hankkeen kesto 2007 - 2012
Asiasanat
dendrokronologia, ilmaston muutos ja puun kasvu, kasvun vaihtelu, kasvutrendi
Hankkeen vaihe: päättynyt
Huom! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin aikanaan Metsäntutkimuslaitos Metlan tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää päivitetä. Ole hyvä ja tarkista löytyykö hankkeen ajantasaisia tietoja uudesta Luken tutkimustietojärjestelmästä.
|