Nautojen pitoa perinteisessä parsinavetassa ja toisaalta uudempaa teknologiaa edustavassa pihattonavetassa tarkasteltiin käynnissä olevan eläinsuojelulain uudistustyön taustaksi. Uudistustyöhön liittyy pohdinta, voitaisiinko Suomessa luopua nautojen pidosta parsinavetoissa. Selvitys tehtiin Eläinten hyvinvointikeskuksen ja MTT Taloustutkimuksen yhteistyönä. MTT:n toteuttamassa selvityksen talousosiossa arvioitiin niitä talousvaikutuksia, joita mahdollinen parsinavetoista luopuminen aiheuttaisi maidon ja naudanlihan tuotannolle. Arviot perustuivat nautakarjatalouden tämänhetkiseen rakenteeseen sekä viimeaikaiseen rakennekehitykseen. Lihanaudoista noin viidennes oli parsinavetoissa vuoden 2010 tiedon mukaan. Rakennekehitys todennäköisesti vähentää parressa pidettävien lihanautojen määrän marginaaliseksi ilman erityisiä toimenpiteitä, joten selvityksessä keskityttiin tarkastelemaan lypsykarjanavettoja. Suomen lypsylehmistä reilu puolet pidettiin parsinavetoissa vuonna 2013. Suurin osa lypsykarjanavetoistamme on yhä parsinavetoita (vuonna 2012 noin 70 %). Pihattonavetat ovat eläinmäärältään parsinavetoita suurempia. Parsinavetassa oli vuonna 2012 keskimäärin 23 lehmää. Pihattonavetan keskilehmäluku oli samana vuonna 52,6. Parsinavetoista luopuminen edellyttää korvaavien pihattonavettapaikkojen rakentamista, mikäli kotimainen maidontuotanto halutaan säilyttää nykyisellä, noin 100 prosentin omavaraisuustasolla. Koko tuotantoa ei kuluteta kotimaassa, vaan maitotuotteita sekä viedään että tuodaan. Viime vuosina viennin arvo on ollut 150 miljoonaa euroa tuonnin arvoa suurempi. Uusia parsinavetoita on rakennettu viime vuosina 3-6 navettaa vuodessa, uusia pihattoja 60-86 navettaa vuodessa. Yksi uusi lehmäpaikka maksaa 10 000-15 000 euroa. Korvaavien eläinpaikkojen rakentamiskustannusten merkitys on sidoksissa siihen, millä aikataululla paikat rakennetaan. Jos paikat joudutaan rakentamaan ennen kuin olemassa olevat rakennukset ovat käyttöikänsä päässä, korvaaminen tarkoittaa ylimääräistä investointikustannusta. Viime vuosina maitotiloille on rakennettu enimmillään noin 10 000 uutta eläinpaikkaa vuodessa. Investointien toteutuminen ja siten parsinavetoiden korvaamisen nopeus on sidoksissa investointien kannattavuuteen. Kannattavuus on puolestaan vaikeasti ennustettavissa sekä hintoihin että investointitukiin liittyvän epävarmuuden vuoksi. Näin ollen ei voida määrittää täsmällistä siirtymäaikaa, joka mahdolliselle parsinavettakiellolle tarvittaisiin, jotta kielto ei aiheuttaisi merkittävää kustannushaittaa maidontuotannolle. Oleellinen kysymys on se, onko meillä jatkossa taloudellisia edellytyksiä rakentaa maidontuotannosta poistuvien eläinpaikkojen tilalle korvaavia paikkoja ja siten säilyttää kotimainen tuotanto nykytasolla. Mikäli investoinnin kannattavuusehdot eivät täyty, mahdollisella parsinavettakiellolla ei edistettäisi nautojen siirtymistä parsinavetoista pihattonavettoihin. Seurauksena olisi ainoastaan parsinavetoista luopuminen sekä edelleen lypsylehmämäärän väheneminen ja maidontuotannon siirtyminen pois Suomesta. Koska uusien parsinavetoiden rakentaminen on jo nykyisellään varsin vähäistä, niiden investointituen lopettaminen ei aiheuttaisi merkittävää haittaa maidon tarjonnalle. Näin ollen nautojen hyvinvoinnin edistämiseksi uudisrakentamista voitaisiin ohjata tukipolitiikan avulla pelkästään pihattoihin. Toistaiseksi tukea tarvitaan myös nykyisten parsinavetoiden laajennuksiin ja peruskorjauksiin, jotta vaiheittainen siirtyminen pihattokokoluokkaan olisi mahdollista.
Vastaava tutkija
Heikkilä Anna-Maija Hankkeen kesto 2014 - 2014
Asiasanat
maidontuotanto, navettatyyppi, rakennemuutos
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|