Maa- ja metsätalouden luonnonvarojen hyödyntämistä ohjataan monilla eri keinoilla. Osa keinoista asettaa toiminnalle reunaehtoja, kuten ympäristönsuojelulain soveltaminen eläintuotannossa, osa tarjoaa kannustimia elinkeinotoiminnan kehittämiseksi kuten bioenergian hyödyntämiseen liittyvät tuet tai luomutuotantoa edistävät tuet, osa kompensoi luonnonoloista johtuvaa kilpailukyvyn puutetta ja osa tarjoaa neuvontaa luonnonvarojen kestävän käytön varmistamiseksi. Maatalouspolitiikan, metsäpolitiikan ja ympäristönsuojelupolitiikan välillä on ollut selviä eroja, mutta politiikan ja toimintaympäristön yleinen kehitys on tuonut niitä lähemmäksi toisiaan. Perinteisesti maataloutta on tarkasteltu erillään metsätaloudesta. Tämä on ollut luontevaa tilanteessa, jossa tuotettujen luonnonvarojen arvoketjut ovat olleet suureksi osaksi toisistaan riippumattomia. Kun tarkastelukulma on luonnonvarojen kestävä käyttö, tämä ei ole enää perusteltua. Ilmasto- ja energiapolitiikka ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä uudet käsitteet kuten ekosysteemipalvelut tuovat maa- ja metsätalouden luonnonvarakysymykset lähelle toisiaan. Myös maaseudun yritysrakenteen muuttuminen luo uusia kytköksiä maa- ja metsätalouden välille. Nämä muutokset tulee ottaa huomioon myös ohjauskeinoja kehitettäessä. Kyse ei ole vain sivuvaikutusten paremmasta hallinnasta ja mahdollisimman johdonmukaisen luonnonvarapolitiikan luomisesta, vaan myös uusien mahdollisuuksien tunnistamisesta ja uusien kestävän kehityksen kriteerejä täyttävien ratkaisujen löytämisestä. Tässä hankkeessa maatalous- ja metsäaloja ja niihin vaikuttavia ohjauskeinoja tarkastellaan mahdollisimman yhtenäisessä kehikossa. Yksi esimerkki maatalouden ja metsätalouden rajapinnoista ovat metsänraivaus peltomaaksi ja peltojen metsitys. Molemmat siirtymät ovat olleet yksi osa maatalouden sopeutumista ja kehitystä. Peltoa on raivattu tyypillisesti kotieläintiloilla. Vastaavasti peltoala on vähentynyt siellä, missä peltoa on jäänyt rakentamisen ja teiden alle, tai missä peltoa on metsitetty tai metsittynyt viljelyn vähenemisen vuoksi (Jalkanen 2011). Metsämaan muutoksiin liittyvät kysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi myös Durbanin ilmastokokouksen päätösten myötä. Pellon raivaaminen ja vastaavasti sen jääminen pois viljelystä vaikuttavat maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin, ravinnekuormitukseen ja luonnon monimuotoisuuteen. Erityisesti eloperäisten maiden, joita on 12 % Suomen peltoalasta, tuottamat kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittäviä ja niihin sisältyy toisaalta merkittävä päästöjen vähennyspotentiaali (Regina et al. 2009). Metsämaan siirtyminen muuhun käyttöön aiheuttaa Durbanin ilmastokokouksessa sovittujen laskentaperiaatteiden mukaan laskennallisen päästön, joka vastaa "metsän hävitystä". Tässä tutkimushankkeessa selvitetään nykyisten ja mahdollisten uusien ohjauskeinojen toimivuutta ja mielekkyyttä kestävän kehityksen näkökulmasta lähinnä metsä- ja maatalousluonnonvarojen käytön julkisessa ohjauksessa. Tavoitteena on arvioida valittavien keskeisten tapausten avulla ohjauskeinojen taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Työssä käytetään ja kehitetään laskentamalleja ja vuorovaikutukseen perustuvia menetelmiä sidosryhmä- ja asiantuntijoiden tiedon hyödyntämiseksi. Näiden työtapojen samanaikainen käyttö ja vuorovaikutus syventävät näkemystä siitä, millaisia mahdollisia ja todennäköisiä kehityskulkuja maa- ja metsätaloudessa on odotettavissa, kuinka kehitykseen voidaan vaikuttaa julkisen vallan ohjauskeinojen avulla, sekä mitä kokonaisuus merkitsee maaja metsätalouden toimijoille. Näkökulmana on politiikan taloustieteellinen ja politiikkatieteellinen keinojen vaikuttavuuden, päällekkäisyyksien, ristiriitojen ja synergioiden arviointi. Vaikutuksia ja keinojen mielekkyyttä tarkastellaan eri skenaarioissa, ulkoisten olosuhteiden erilaisten mahdollisten kehityskulkujen ja tapaustarkasteluiden muodostamassa viitekehyksessä.
Vastaava tutkija
Hankkeen kesto 2012 - 2015
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|