Kokoviljasäilörehut tuovat vaihtelua luomutilan viljelykiertoon. Viljakasvustojen korjaaminen säilörehuksi antaa joustoa työhuippuihin. Keväällä voi kylvöt jättää myöhäisemmäksi, mikä mahdollistaa mm. pikakesannoinnin ja pellon kunnostusyöt ennen kylvöjä. Sadonkorjuu puolestaan ajoittuu monivuotisten nurmien säilörehunkorjuun väliin. Lannanlevityspinta-ala tilalla kasvaa, koska kokoviljasäilörehu on yksivuotista karkearehutuotantoa. Kokoviljasäilörehu voidaan korjata säilörehun korjuukalustolla, jolloin tilan ei tarvitse investoida puintikalustoon. Kokoviljasäilörehujen sulavuus ja valkuaispitoisuus ovat usein alhaisia, kun ne valmistetaan viljakasveista. Viljan ohella kokoviljasäilörehuissa voi käyttää myös yksivuotisia palkokasveja kuten virnoja (rehu- tai ruisvirna), herneitä (rehu- tai vihantarehuherne), härkäpapua tai lupiineja. Niiden sulavuus (D -arvo) ja raakavalkuaispitoisuus ovat korkeampia kuin viljojen, joiden koko kasvusto korjataan rehuksi. Palkokasveina ne myös sitovat typpeä ilmasta luomutilan käyttöön. Herneen viljely seoksessa tuo rehuun sulavuutta ja valkuaista, kun taas virnat tuottavat satomassaa. Viljoista ohra on sulavin ja kaura puolestaan pitää kasvustoa pystyssä ja tuottaa satoa vaatimattomammissakin olosuhteissa. Viljat kilpailevat hyvin siemenrikkakasveja vastaan keväällä. Raiheinä kasvaa myöhään syksyyn ja siten tuottaa kasvustosta vielä toisen sadon, estää rikkakasvien kasvua ja vähentää typen huuhtoutumista.
Vastaava tutkija
Nykänen Arja Hankkeen kesto 2005 - 2008
Asiasanat
nurmet, rehuherne, rehuvirna, kokoviljasäilörehu
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|