Erilaisten rehunhappokäsittelyiden vaikutusta rehunkulutukseen, kasvuun ja eläimen fysiologiseen tilaan on selvitetty useissa tutkimuksissa. Tuloksia on raportoitu mm. lehmillä, lampailla, kanoilla, ankoilla sekä turkiseläimistä minkillä ja siniketulla. Kanoilla kasvu heikkeni korkean rikkihapon rehulla. Myös rehunkulutus, luuston kasvu ja mineralisaatio (tibian paino, tuhkapitoisuus, kalsium- ja fosforipitoisuus), plasman D-vitamiinipitoisuus olivat alhaisempia korkean rikkihapon ryhmässä. Rehun happokäsittelyiden vaikutusta on tutkittu myös turkiseläimillä. Jørgensenin ym. (1976) mukaan pitkäaikainen happokäsitellyn rehun käyttö vaikutti negatiivisesti minkin pentutulokseen ja happo-emästasapainoon. Minkkitutkimuksissa havaittiin myös, että rikkihapon runsas (koerehuissa rehuun lisätty 1% tai 1.5%, 96% H2SO4) käyttö rehussa vaikutti lisääntymistuloksen lisäksi heikentävästi kasvuun. Rikkihapolla säilötyn rehun alhainen pH (alle 5.5) aiheutti minkeillä metabolisen asidoosin.(Poulsen ja Jørgensen 1977, 1986). Minkkien pitkäaikaisvaikutuksia selvittävässä kokeessa vv1983-84 ei havaittu eroja pentutuloksessa tai pentujen vieroituspainoissa, kun rehun muurahaishappopitoisuus oli 0.5 % (Dahlman 1988). Sinikettututkimuksessa kahden vuoden aikana rehun muurahaishappopitoisuudella (tuotantokaudella 0-1.2 % ja siitoskaudella 0-0.8 %, 85% HCOOH) tai rikkihappo-Furmix (Furmix tuotantokaudella 1.4 % ja siitoskaudella 0.8 %) käsittelyllä ei ollut vaikutusta pentutulokseen (Koskinen, julkaisematon). Rehun raaka-aineet (teurassivutuotteet, ruhomassa, kala) happosäilötään erilaisilla hapoilla yhä enenevässä määrin. Rehuissa käytetään eri tavoin säilöttyjä raaka-aineita, siten rehusta saatava happolasti on suurempi kuin aikaisemmin.Tuottajien keskuudessa on epäilys, että rehun säilöntäaineilla ja niiden kombinaatioilla mm. rehun muurahais- ja rikkihapolla on negatiivinen vaikutus minkin terveyteen ja siten pentutulokseen pitkällä aikavälillä. STKL ry:n SAMPO-aineiston mukaan kolmevuotiailla minkkinaarailla oli vuosina 2000-05 keskimäärin 0.4 pentua heikompi pentutulos verrattuna kaksivuotiaisiin minkkinaaraisiin. Yleisesti mustan värityypin minkkejä pidetään siitoksessa maksimissaan kolmivuotiaaksi eli niillä teetetään kolme pentuetta. Vuosina 1988-2005 ensi kertaa penikoivia minkkinaaraita (kaikki värityypit) tiloilla oli koko Suomessa keskimäärin 57 %, toista kertaa penikoivia 27 % ja kolmatta kertaa penikoivia n 13 % (STKL ry, SAMPO-aineisto).Vuonna 2006 STKL ry:n turkiseläinrehun muurahaishapposuositukset ( paino-% 85% HCOOH) olivat maksimissaan 0.5% touko-heinäkuussa ja 0.7% elo-marraskuussa. Vuosina 2004 ja -05 maalis-elokuussa minkin/turkiseläinrehun muurahaishappopitoisuus (paino-% 85% HCOOH) oli keskimääräisesti 0.22-0.48 (Kuva 2.). Alhaisin yksittäisen rehunäytteen määritetty muurahaishappopitoisuus ko ajalta oli 0.1% ja korkein 0.7%.
Vastaava tutkija
Koskinen Nita Hankkeen kesto 2007 - 2011
Asiasanat
Muurahaishappo, Rikkihappo, Minkki
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|