Korjuuolosuhteet vaikuttivat enemmän ilman säilöntäainetta tehdyn pyöröpaalisäilörehun ruokinnalliseen arvoon kuin lievästi esikuivatun hapolla säilötyn tarkkuussilputun siilorehun arvoon. Kuivana kesänä tehtyjen siilorehujen (kuiva-aine, ka 30-35 %) ja kuivien paalirehujen (ka 53-70 %) maidontuotantovaikutus oli yhtä hyvä. Sen sijaan märkänä vuonna paalirehujen (ka 39-48 %) maidontuotantovaikutus oli huonompi kuin siilorehujen (ka 26-28 %) johtuen syönnin vähenemisestä ja sen seurauksena tuotoksen vähenemisestä. Tämä siitäkin huolimatta, että rehut tehtiin hyvän sään aikana. Paalien mikrobiologinen laatu oli kuitenkin hyvä. Siilorehun ongelmana oli lämpeneminen ja homehtuminen todennäköisesti pienen käyttömäärän vuoksi. Tämä toi selvästi esiin siilorehun täyttö- ja tiivistämistekniikan sekä riittävän käyttönopeuden tärkeyden. Pitkä välivarastointi voi myös heikentää säilörehun mikrobiologista laatua. Juustojen laatuun säilörehun korjuutekniikka ei vaikuttanut. Hyvä lypsyhygienia takasi hyvän maidon ja juuston laadun. Hyvissä korjuuolosuhteissa kuiva-ainepitoisuudella ja säilöntäainekäsittelyllä oli vain vähän vaikutusta esikuivatun paalirehun säilönnälliseen laatuun. AIV® Pro-säilöntähapon käyttö paransi kuitenkin pyöröpaalisäilörehun aerobista stabiilisuutta verrattuna ilman säilöntäainetta tehtyyn rehuun. Maitotuotokseen tai maidon koostumukseen paalirehun kuiva-ainepitoisuus tai säilöntäaine ei vaikuttanut merkitsevästi. Vastalevyllä tai -kammalla varustetut varstamurskaimet sekä kumitelamurskaimet olivat tasaveroisia rehun kuivumisen edistäjiä. Kulmikkailla varstoilla varustetussa niittomurskaimessa suuri murskausvoimakkuus voi jopa hidastaa kuivumista. Sen sijaan pyöreillä varstoilla varustetussa koneessa murskausvoimakkuudella ei yleensä ollut merkitystä. Apilalla voimakas murskaus lisäsi varisemistappioita. Suuren lietelantamäärän (46 t/ha) hajalevitys nurmeen lisäsi säilörehun voihappobakteeri-itiöiden ja aerobisten bakteeri-itiöiden määrää haitallisen paljon, sekä pitkään että lyhyeen nurmeen levitettynä. Rehun haravointi korjuuvaiheessa ei siirtänyt rehuun haitallisia maa- tai lantamikrobeja, ei edes silloin kun oli levitetty lietettä. Happosäilöntäaineen käyttö paransi lietelannalla lannoitetusta nurmesta tehdyn säilörehun käymislaatua, mutta sen vaikutus haittamikrobeihin oli pieni. Penicillium roqueforti -ryhmän homeet olivat yleisin säilörehunäytteissä esiintynyt homeryhmä. Myös muita Penicillium- ja Mucor-suvun homeita esiintyi, mutta vain harvoin Aspergillus-, Gladosporium-, Fusarium- ja Trichoderma-suvun homeita. Aflatoksigeenisiä Aspergillus-lajeja ei löytynyt. Lisäksi näytteissä oli hiivoja. Silminnähden homeettomat säilörehunäytteet sisälsivät P. roqueforti-hometta keskimäärin 104 pmy/g, kun taas selvästi homeisissa näytteissä pitoisuus oli 106 -108 pmy/g, jolloin riski toksiinien esiintymiselle oli olemassa. Niitä ei kuitenkaan määritetty. Rahoitusta ei myöskään saatu homeiden ja toksiinien tilakartoitukseen. Hankkeessa tutkittiin myös PCR (Polymerase Chain Reaction)- tekniikan soveltuutta homepitoisuuden määrittämiseen säilörehunäytteistä. Menetelmän herkkyys riitti P. roqueforti- riskitason havaitsemiseen.
Vastaava tutkija
Heikkilä Terttu Hankkeen kesto 2003 - 2010
Asiasanat
juustonvalmistus, maito, korjuuteknologia, haravakoneet , lietelanta, nurmisäilörehu, niittomurskaimet, mikrobiologia, nurmet, säilöntäaine, maidon koostumus
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|