Tausta Utaretulehdus on Suomessa yleisin lypsylehmien poiston syy;runsas viidennes kaikista poistoista tehdään utaretulehduksen vuoksi. Vuoden 2006 terveystarkkailutulokset osoittivat, että utaresairauksista kertyy myös eniten hoitomerkintöjä, niin ikään noin viidennes kaikista hoidoista. Yksittäisistä sairauksista äkillinen utaretulehdus on yleisin. Utaretulehdus aiheuttaa taloudellisia menetyksiä, heikentää eläinten hyvinvointia ja maidon laatua sekä sen kuluttajaturvallisuutta. Maidontuottajalle taloudellisia menetyksiä aiheutuu hoitokustannuksista, tuotosmenetyksistä, lisätyöstä ja lehmien ennenaikaisista poistoista. Koska tuottajan mahdollisuudet vaikuttaa maidosta maksettavaan hintaan ja tuotantotukiin ovat vähäiset, kannattavuuden ja siten kilpailukyvyn parantamiseen on pyrittävä ensisijaisesti kustannuksia karsimalla ja tuotosmenetyksiä ehkäisemällä. Kesällä 2007 mietintönsä jättänyt Utareterveystyöryhmä asetti seuraavan viiden vuoden tavoitteeksi, että utaretulehduksen suomalaiselle maidontuotannolle aiheuttamat taloudelliset menetykset pienenevät 20 % (15-20 milj. â?¬) nykyisestä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kotimaiseen aineistoon perustuvaa tutkimustietoa muun muassa siitä, mikä on taloudellisesti optimaalinen menettelytapa silloin, kun ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta karjassa esiintyy utaretulehdusta. Tavoite Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää optimaalinen uudistuspolitiikka utaretulehduskarjaan, toisin sanoen ratkaista, milloin sairastunut lehmä kannattaa hoitaa ja milloin vastaavasti korvata terveellä eläimellä. Optimointimalli tuotti tuloksena myös arvot menetyksille, joita utaretulehduksen esiintyminen ja siitä aiheutuvat ennenaikaiset poistot aiheuttavat. Toteutus Tutkimuksessa hyödynnettiin aikaisempaa, suomalaiseen aineistoon perustuvaa poistopäätösmallia, jossa tarkasteltiin lypsylehmien sairauksien taloudellista merkitystä yleisesti. Tässä tutkimuksessa malli rakennettiin siten, että tarkastelun kohteena olivat nimenomaan utaretulehdusta sairastavat lehmät. Mallissa tarvittavat parametrit määritettiin aikaisempien tutkimusten, lypsykarjojen seuranta-aineistojen ja olemassa olevien tilastotietojen perusteella. Malli ratkaistiin dynaamista optimointia hyödyntäen. Tutkimuksen toteutuksesta vastasi MTT Taloustutkimus apunaan MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus sekä yhteistyökumppaninaan Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos. Tulokset Huolimatta utaretulehduksen aiheuttamista suurista taloudellisista menetyksistä, sairastuneet lehmät kannatti laaditun mallin mukaan hoitaa ja pitää karjassa useimmiten viidennelle lypsykaudelle asti. Edullisempi uudistushieho (-20%) siirsi optimin edelliselle lypsykaudelle ja vastaavasi kalliimpi uudistushieho (+20 %) seuraavalle lypsykaudelle. Jos lehmien poistot ajoittuivat optimaalisesti, näkyvän utaretulehduksen keskimääräinen kustannus oli Ayrshirelehmillä 485 â?¬ ja Holstein-Friisiläislehmillä 458 â?¬. Kustannus vaihteli kuitenkin suuresti sen mukaan, mille lypsykaudelle ja mihin lypsykauden vaiheeseen tulehdus ajoittui. Vaihteluväli oli Ayrshirelehmillä 209 â?¬ - 1006 â?¬ ja Holstein-Friisiläislehmillä 112 â?¬ - 946 â?¬. Kun kustannukset määritettiin Suomessa vallitsevan lehmien poistokäytännön mukaan, keskimääräinen kustannus oli Ayrshirelehmillä 596 â?¬ ja Holstein-Friisiläislehmillä 623 â?¬. Vuosilehmää kohti laskettuna viimeksi mainitut kustannukset olivat Ayrshirekarjoissa 155 â?¬ ja Holstein-Friisiläiskarjoissa 191 â?¬. Suurimman kustannuserän muodostivat pitkäaikaiset tuotosmenetykset. Utaretulehduksen aiheuttamia kokonaismenetyksiä arvioitaessa on näkyvän utaretulehduksen aiheuttamien kustannusten lisäksi otettava huomioon piilevän utaretulehduksen ja umpeenmennessä hoidettavien lehmien aiheuttamat kustannukset. Johtopäätökset Tuottajien tietämystä etenkin vaikeasti arvioitavista utaretulehduksen kustannuseristä tulisi parantaa. Tällaisia ovat muun muassa pitkäaikaisista tuotosmenetyksistä ja lehmien ennenaikaisista poistoista aiheutuvat kustannukset. Tiedon ansiosta heillä olisi paremmat taloudelliset kannusteet taudin ennaltaehkäisyyn ja lehmien tuotantoiän pidentämiseen. Onnistuessaan nämä toimenpiteet puolestaan parantaisivat maidontuotannon taloudellista tulosta, eläinten hyvinvointia ja kuluttajien ruokaturvallisuutta.
Vastaava tutkija
Heikkilä Anna-Maija Hankkeen kesto 2008 - 2011
Asiasanat
utaretulehdus, dynaaminen optimointi, lypsykarja
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|