|
Hankkeessa rakennettiin porojen talvilaidunten dynamiikkaa, porojen laidunten käyttöä, ravinnonsaantia ja tuottavuutta sekä porokannan rakennetta ja poronhoidon menetelmiä ja ekonomiaa kuvaava bioekonominen systeemimalli.
Mallin avulla tarkasteltiin ekologisesti ja ekonomisesti optimaalisia poromääriä, porokannan rakennetta ja hoitokäytäntöjä sekä arvioitiin laitumista, poronhoitokäytännöistä (mm. laidunten käyttötavat, teurastuskäytännöt ja porojen ruokinta) ja maankäytöstä sekä poronhoidon menoista ja tuloista riippuvien tekijöiden vaikutusta poronhoidon tuottavuuteen ja kannattavuuteen erilaisissa lähtötilanteissa ja laidunympäristöissä.
Tavoitteet Hankkeen päätavoite oli käynnistää poronhoidon tuottavuuden ja kannattavuuden monipuolinen tarkastelu sekä arvioida ekologisesti ja taloudellisesti optimaalista poronhoitoa dynaamisen systeemimallin avulla. Poronhoidon bioekonomiseen systeemimalliin sisällytettiin saatavilla olevaa tutkimustietoa ja erilaisia aineistoja hyödyntämällä porolaitumiin, laidunympäristöön, porokantaan ja poronhoitoon liittyvät keskeiset biologiset ja poronhoidolliset muuttujat sekä poronhoidon kustannusten ja tulojen osatekijät. Systeemimallin avulla analysoitiin laidun- ja ympäristötekijöiden, poromäärien, poronhoitokäytäntöjen sekä erilaisten kulujen ja tulojen vaikutusta poronhoidon tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Mallin avulla etsittiin myös optimaalisia ratkaisuja ja sopeutumisprosesseja poronhoidossa mm. poromäärien säätelyn, porokannan rakenteen ja hoitokäytäntöjen toteuttamisen osalta. Hankkeessa selvitettiin myös poronhoitoon vaikuttavia lumi- ja kaivuolosuhteita sekä analysoitiin SNOWPACK-mallin ja säähavaintoaineistojen avulla lumipeitteen rakenteen vuosivaihtelua. Tulokset Poronhoidon bioekonomisen mallin avulla tehdyt analyysit osoittavat että tilanteessa, jossa porot saavat ravintonsa vain jäkälälaitumilta, käytössä on selväpiirteinen laidunkierto ja diskonttokorko on 0 %, poronhoidon nettotulot ovat korkeimmat kun jäkälälaidunten jäkäläbiomassa n. 1200 kg/ha (optimitilanne). Diskonttokoron nousu, laidunkierron puuttuminen ja jäkäliköiden tuottavuuden lasku pudottavat optimaalista jäkäläbiomassaa (pienimmillään 700 kg/ha) ja samalla poronhoidon nettotuloja. Porojen saadessa ravintoa talvella jäkäliköiden ohella luppolaitumilta optimaalinen jäkäläbiomassa laitumilla pienenee myös, vaikka poronhoidon nettotulot kasvavat. Samalla luppolaitumet vähentävät porolaidunsysteemiin liittyvää epävakautta tasoittamalla poronhoidon tuottavuuden vuosivaihteluita. Luonnonlaitumiin perustuvissa optimitilanteissa porojen ruokinta ei ole kannattavaa nykyisillä ruokintakustannuksilla (arvio kustannuksista 0,4?/kg rehua). Ruokintakulujen pudotessa riittävän pieniksi ruokintaan perustuva poronhoito voi muuttua kannattavaksi, jolloin jäkälälaitumet ylilaidunnetaan. Samassa tilanteessa myös eloporotuki ja diskonttokoron nousu edistävät ruokintaan perustuvaan poronhoitoon siirtymistä. Tilanteessa, jossa luontaista talviravintoa on laitumilla vähän, eikä talvilaidunten tilaa voida parantaa, ruokinta on myös kannattavaa ja pitää poronhoidon nettotulot positiivisina verrattuna tilanteeseen, jossa ruokintaa ei käytetä. Ruokintaan perustuvassa poronhoidossa nettotulot jäävät kuitenkin selvästi pienemmäksi kuin luonnonlaitumiin perustuvassa optimaalisessa poronhoidossa. Tarkastellut ratkaisut poromäärän vähentämisessä ylilaidunnettujen jäkälälaidunten elvyttämiseksi optimitilaansa osoittavat, että optimaalinen sopeutumisprosessi on selvästi pidempikestoinen kuin aikaisemmin on arvioitu. Porojen ruokinta sopeutumisprosessin alkuvaiheessa on kannattavaa, koska se pitää poronhoidon tuottavuuden ja nettotulot korkeampana kuin tilanteessa, jossa ruokintaa ei käytetä.
Mallin avulla tehdyt analyysit osoittavat, että optimaalinen teurastus painottuu poronhoidossa syksyllä puolivuotiaisiin vasoihin. Vaatimet on optimaalista teurastaa 9,5 vuoden ja hirvaat 5,5 vuoden ikäisinä eli pian sen jälkeen kun niiden lisääntymisarvo ja paino alkavat pudota. Optimitilanteessa hirvaita on porokarjassa vain se vähimmäismäärä, jolla vasontatulos on korkea. Eloporoista 93 % on naaraita. Samalla eri ikäluokissa olevien eloporojen määrä on kummankin sukupuolen osalta tasainen. Mallilla tehdyt tarkastelut osoittavat, että parhaassa lisääntymisiässä olevan hirvaan taloudellinen arvo (varjohinta) on selvästi korkeampi kuin vastaavan vaatimen arvo. Mallin avulla voitiin laskea myös jäkälälaidunhehtaarin taloudellinen arvo sekä vuotuiset nettotulot jäkälälaidunhehtaarilta poronhoidossa.
Lumi- ja kaivuolosuhteiden analyysit osoittivat, että syvä lumi ja myöhäinen lumen sulaminen aiheuttivat porojen ravinnon saannille useimmiten vaikeuksia. Poronhoidolle aiheutui ongelmia myös jäisistä lumikerroksista, maajäästä tai sulasta maasta lumipeitteen alla. Työssä havaittiin merkitsevä negatiivinen riippuvuus vasaprosentin sekä talven suurimman lumensyvyyden, lumipeiteajan keston ja lumen tiheyden välillä. SNOWPACK-mallilla ennustettu lumen tiheys eri talvina korreloi merkitsevästi SYKE:n mittauslinjoilta saatuihin lumen tiheysarvoihin. SNOWPACK-malli kykeni arvioimaan suhteellisen luotettavasti myös muita poroille vaikeita lumen rakenteellisia ominaisuuksia.
Vaikuttavuus Poronhoidon bioekonomisella mallilla tehdyt analyysit selventävät poronhoidossa ja laitumilla tapahtunutta kehitystä Suomessa. Ne auttavat myös hahmottamaan nykytilannetta ja siihen johtaneita syitä. Myös niitä sopeutumisprosesseja, joita poronhoidossa olisi tehtävä, mikäli talvilaidunten tilaa ja porohoidon kannattavuutta haluttaisiin parantaa, voitiin tarkastella. Mallin kehittäminen jatkuu ja samalla myös mallin toimivuutta arvioidaan käytännössä paliskunnista saatavien aineistojen avulla. Hankkeen tulokset osoittivat myös, että lumen rakenteen vuotuisen vaihtelun ennustaminen SNOWPACK-mallin avulla tuo arvokasta tietoa poronhoidolle. Jatkotutkimuksessa on tärkeää selvittää, voidaanko mallia hyödyntää ennustettaessa, miten lämpenevät talvet vaikuttavat talvisiin laidunolosuhteisiin poronhoidossa. Vastaava tutkija Kumpula Jouko, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Yhteystiedot
Muut henkilöt Tahvonen Olli (Helsingin yliopisto), Pekkarinen Antti-Juhani (Helsingin yliopisto), Rasmus Sirpa, Törmänen Heikki, Siitari Jukka, Siitari Sari Yhteistyötahot Yhteistyötahot: Helsingin yliopisto: Rahoittajat: Makera Hankkeen kesto 2011 - 2013 Hankkeen vaihe: päättynyt
|
