Pellolla käytetyt viljelymenetelmät, myös kasvinsuojelu, vaikuttavat kasvien ravinteiden ottoon, ravinnekuormitukseen ja ravinteiden huuhtoutumiseen. Jos kasvinsuojelusta ei huolehdita, seurauksena on kasvuston kunnon heikentyminen tai jopa täydellinen tuhoutuminen, jolloin osa kasvustolle suunnatuista ravinteista jää käyttämättä ja riski ravinnepäästöihin kasvaa. Kasvinsuojelulla ja hallitulla torjunta-aineiden käytöllä on kytkentöjä ympäristönsuojelun tavoitteisiin. Suomen tilanne poikkeaa muusta Euroopasta siinä, että meillä maatalouden vesiensuojelun ongelmana eivät ole niinkään torjunta-ainejäämät vaan ravinnepäästöt. Tämän näkökohdan huomioonottamiseksi kansainvälisessä ja kansallisessa päätöksenteossa tarvitaan tieteellistä näyttöä kasvinsuojelun merkityksestä ravinnepäästöjen muodostumisessa ja ennen kaikkea sen mahdollisuuksista vähentää päästöjä. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, millaiset kasvinsuojelun keinot tehostavat peltokasvien ravinteiden käyttöä ja siten vähentävät vesistöjen ravinnekuormitusta. Tähän liittyviä kysymyksiä ovat: 1) Mikä on kasvintuhoojien ja kasvinsuojelun potentiaalinen vaikutus satokomponenttien mukana poistuvaan ravinnemäärään ja ravinnetaseisiin? 2) Miten kasvintuhoojat ja kasvinsuojelu vaikuttavat kasvin juurten kehittymiseen, toimintaan ja ravinteidenottoon? 3) Miten kasvinsuojeluohjeistuksia on kehitettävä? Tutkimus hyödyntää jo olemassa olevia aineistoja (mm. Torjunta-ainetarkastuksen monivuotiset tulokset, viralliset lajikekoetulokset, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen selvitykset) uudesta näkökulmasta. Kirjallisuushaun ja olemassa olevan aineiston arvioinnin lisäksi aineistoja täydennetään tarvittavilla empiirisillä mittauksilla. Aineistojen pohjalta tehtyjen ravinnetaselaskentojen ja mallinnusten perusteella tehdään arvio kasvinsuojelun ja torjunta-aineiden käytön merkityksestä sadonmuodostuksessa ja mahdollisena ravinnekuormituksen vähentäjänä. Samanaikaisesti varsinaisen tutkimusosion edetessä kootaan ja viedään käytäntöön tietoa kasvintuhoojien ja kasvinsuojelun merkityksestä, mikä on huomioitava tiloilla tehtävien vesiensuojeluun tähtäävien toimenpiteiden yhteydessä. Tutkimus tuo ravinnepäästö- ja vesiensuojelukeskusteluun uuden näkökulman, jossa on huomioitu viljelyn eri osa-alueiden vuorovaikutukset. Tulosten perusteella pyritään kasvinsuojelu huomioiden alentamaan ravinnekuormitusriskiä niin, että sadon mukana voidaan korjata mahdollisimman suuri osuus ravinteista. Tutkimuksesta saadaan tieteellistä näyttöä ja perusteita sille, että laadittaessa EU:n torjunta-aineiden käyttöpolitiikkaan liittyviä kansallisia IPM-ohjeistuksia (2014) Suomessa voidaan keskittyä kansallisesti tärkeään painopisteeseen (vesistöjen ravinnekuormitus).
Vastaava tutkija
Huusela-Veistola Erja Hankkeen kesto 2008 - 2011
Asiasanat
IPM, vesistökuormitus, kasvinsuojelu, ravinteet, ravinnetase
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|