Mehiläisten sairaudet ja loiset ovat pahiten mehiläishoidon tuotantoa heikentävä tekijä. Erityisesti varroapunkki on aiheuttanut ongelmia monille mehiläishoitajille. Viime vuosina on myös sisuspunkin levinneisyyden ja sen aiheuttamien tuhojen osoitettu olevan lisääntymässä käynnissä olevassa levinneisyysselvityksessä. Varroapunkin torjuntaan on Suomessa vain yksi virallisesti hyväksytty torjunta-aine, Apistan (tehoaine fluvalinaatti), joka ei lainkaan tehoa sisuspunkkiin. Myöskään hoitotekniset ja muut kemikaalittomat varroantorjuntamenetelmät eivät tehoa sisuspunkkiin. Näin toisen punkin torjunta mahdollistaa toisen punkkiongelman kasvun. Sisuspunkkien diagnostisointi on mahdollista vain mikroskooppisesti. Synteettisten punkkientorjunta-aineiden käytöstä aiheutuu vähitellen myös jäämiä vahaan ja hunajaankin. Kun lisäksi monissa Euroopan maissa on jo kehittynyt fluvalinaatille resistenttejä varroapunkkikantoja, olisi tärkeätä aikaansaada suomalaisen mehiläishoidon punkkientorjuntastrategiassa muutos käyttämään muurahaishappoa ja muita orgaanisia happoja, joilla on tehoa myös sisuspunkkiin. Ekologisten varroantorjuntamenetelmien käytön edistämiseksi ja niiden käytön alueellisesti tehtävien optimointitutkimusten koordinoimiseksi on perustettu pohjoismainen yhteistyöprojekti NKJ 97 (http://www.nlh.no/Institutt/IHF/varroa/default.html) sekä EU Concerted action projekti CA 3686 (http://www.entom.slu.se/res/proj16b.html), joihin tutkimuksen osa ¿varroapunkin ekologiset torjuntamenetelmät¿ kuuluu. Lisäksi selvitetään viljelymenetelmällä talvitappioiden ja sisuspunkin esiintymisen selvittämiseksi otettavien keväällä pesien pohjille kuolleiden mehiläisten käyttömahdollisuutta esikotelomätäbakteeri-itiöiden määrittämiseksi. Toimiessaan menetelmä mahdollistaisi diagnoosin tekemisen aikaisin keväällä, joten esiintymät voitaisiin entistä paremmin ottaa huomioon esikotelomädän leviämisen estämistoimenpiteissä. Tutkimus jakautuu seuraaviin osatutkimuksiin: 1. Mehiläisen sisuspunkin levinneisyyskartoitus, 2. Mehiläisen sisuspunkin populaation muutokset 3. Varroapunkin ekologiset torjuntamenetelmät, 4. Esikotelomätäbakteerin määrittäminen kuolleista mehiläisistä. 5. Tautien- ja loisten merkitys talvehtiville mehiläisille Pohjois-Suomessa. Osassa 1 jatketaan sisuspunkin levinneisyyden selvitystä ja epidemiologisen tutkimuksen lähtötietojen hankkimista. Uusia esiintymiä tarvitaan käytettäväksi osan 3 koetarhoina. Osassa 2 selvitetään sisuspunkkipopulaatioiden käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, erityisesti säätekijöiden osuutta Osassa 3 suoritetaan kenttäkokeita hoitajien tarhoilla oksaalihapon sokeriliuosannostelun sekä muurahaishappogeelin soveltuvuudesta varroan ja sisuspunkin torjuntaan. Osassa 4 määritetään viljelemällä esikotelomätäbakteerin esiintymistä esikotelomätähistorian historialtaan erilaisten pesäryhmien mehiläisillä ja hunajassa ja selvitetään em. näytteenottomenetelmien arvoa diagnostiikkatyökaluna varhaisten esikotelomätäsaastuntojen havaitsemisessa. Osassa 5 selvitetään Pohjois-Suomen mehiläishoidon kehittämisprojektin (Pohjoisen mehiläistarhauksen osaamiskeskus, Utajärvi) alueella tautien ja loisten osuutta talvitappioihin keväällä pesien pohjilta otetuista kuollutmehiläisnäytteistä.
Vastaava tutkija
Korpela Seppo Hankkeen kesto 1996 - 2000
Asiasanat
sisuspunkki, varroapunkki, virustaudit, nosema, esikotelomätä
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|