Tutkimuksen päätavoite on nurmikasvien kaliumin saannin ennustaminen kemiallisilla maa-analyyseillä. Maan kaliumvarojen saatavuuden selvittäminen tarkemmin kuin tavallisessa viljavuustutkimuksessa tehdään on tarpeen erityisesti nurmirehun laadun kannalta. Tutkimus perustuu edustavalla valtakunnallisella, 56 paikalta kerätyllä maanäyteaineistolla tehtävään monivuotiseen astiakokeeseen. Vuosina 1999-2001 kauran orailla, heinillä ja apilalla saadut tulokset osoittivat, että kaliumin saanti maasta voidaan ennustaa luotettavasti ja tarkasti yksinkertaisella ja halvalla happouutolla: 50 ml 2 M HCl ja 10 ml maata 2 tuntia 20 asteessa. Työläitä kuumennuksia tai muita erikoistekniikoita ei rutiinimäärityksissä tarvita. Kolmantena koevuonna myös apila käytti maan vaihtumattomia kaliumreservejä tehokkaasti. Savimaista ja kiillepitoisista hietamaista kaliumreservit eivät vieläkään ehtyneet. Koetta olisi siten tarkoituksenmukaista jatkaa edelleen muilla peltokasveilla kuten perunalla ja viljoilla. Toisena pääkohteena on fosfori, jonka saatavuuden tutkimiseen tähdättiin jo koetta perustettaessa erillisellä koejäsenellä. Muutamalla maaerällä aikaisemmin tehdyt pitkäaikaiset astiakokeet viittaavat siihen, että lannoitteista maahan kertyneet suuret fosforivarat ovat ainakin joillakin paikoilla oletettua helpommin kasvien käytettävissä. Viljavuustutkimuksen nykyinen ravinteiden erotusmenetelmä eli uuttaminen happamalla ammoniumasetaatilla, joka on otettu käyttöön jo 1940-luvulla, ei aikaisemmissa vertailussa ole ennustanut fosforin saantia yhtä hyvin kuin erään uudemmat menetelmät (vesiuutto, hartsimenetelmä, diffuusiotesti). Alustavat tulokset olivat aikaisempien kaltaisia kauran orailla, mutta tiheäjuuriset heinät eivät näyttäneet riippuvan vesiliukoisesta fosforista tai sitä vastaavasta lyhyestä diffuusiotestistä yhtä paljon. Nykyinen menetelmä näyttää fosforin osalta soveltuvan heinäkasvinurmille jopa paremmin kuin uudet testit. Apila näytti käyttäneen enemmän sellaista fosforia, jopa nykyinen menetelmä ei osoita. Astiakoetta käytetään myös muiden ravinteiden tutkimiseen, sillä niiden pitoisuudet voidaan mitata maasta ja kasveista ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Alustavat tulokset osoittavat mm., että viljavuustutkimuksen kuparimääritysten tulkinta kaipaa tarkennusta, sillä hyviksi luokitellut maan kuparipitoisuudet aiheuttivat eräillä mailla arveluttavan korkeita sadon kuparipitoisuuksia. Kuparilukujen korjaaminen näytti onnistuvan hyvin viljavuustutkimuksessa aina määritettävien vaihtuvien kationien summan avulla.
Vastaava tutkija
Saarela Into Hankkeen kesto 2001 - 2001
Asiasanat
kalium, phosphorus
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|