Kotieläintalouden tuotoista laskien naudanlihantuotanto on lypsykarjatalouden jälkeen maamme toiseksi tärkein tuotantomuoto maataloudessa. Vuonna 1995 tuotetun naudanlihan kokonaismäärä oli noin 96 milj. kiloa: ns. pihvilihaa tuotetusta naudanlihasta oli noin 5-6 %. Suomen liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi vuoden 1995 alusta lähtien vaikutti merkittävästi naudanlihantuotannon kannattavuuteen. Iso Britanniassa levinnyt BSE-tauti alensi tilapäisesti myös kotimaista naudanlihan kulutusta, mutta samalla kotimaisten elintarvikkeiden arvostus lisääntyi kuluttajien keskuudessa. Selvityksen mukaan lihanaudan kasvattajista maitotilat ovat varmimpia jatkajia, mutta erityisesti välitysvasikoihin perustuvan naudanlihantuotannon mahdollisuudet ovat heikentyneet. Välitysvasikoiden ja emolehmien yhdistelmätuotannon trendi on kasvava: tuotannon ennustetaan lisääntyvän vuoteen 2000 mennessä seitsemän prosenttia vuoden 1995 tasosta. Ns. puhtaiden emolehmätilojen lehmämäärä näyttäisi kasvavan jo lähivuosina. Yksikkökoko kasvanee vuoteen 2000 mennessä 33 lehmään nykyisestä 16:sta. Emolehmätiloilla tuotannon jatkuminen onkin muita varmempaa ja tuotantoa aiotaan lisätä voimakkaasti. Erikoistunut naudanlihantuotanto on nyt tilanteessa, jossa tuotantoa on mahdollisuus laajentaa. Emolehmätilojen määrän ja koon kasvu edellyttää tuottajilta kuitenkin rakennusinvestointeja, joissa samalla otetaan huomioon useita eri näkökohtia. Tuotantoyksiköiden koon kasvaessa eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen ja hyvinvoinnin merkitys rakennussuunnittelussa kasvaa. Ympäristönäkökohtien entistä tarkempi huomioon ottaminen tarhoja, kylmäkasvattamoja ja käsittelyaitauksia suunniteltaessa korostuu. Myös kuluttajat tullevat tulevaisuudessa edellyttämään tietoa tuotanto-olosuhteista, joissa eläimet on kasvatettu ja joiden tulee perustua eläinten hyvinvointiin ja kestävään ympäristöön. Kiinnostus LUOMU-tuotantoon tilakohtaisena selviytymiskeinona on lisääntynyt voimakkaasti parin viime vuoden aikana. LUOMU-tuotanto on siirtymässä yhä selvemmin peltoviljelystä myös kotieläintuotantoon. Kotieläintuotantoon erikoistuvat LUOMU-tuottajat kaipaavat kuitenkin yhä perustellummin tuekseen rehun tuotantokokeiden lisäksi myös kotieläintutkimusta. Vuosi 1995 oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin naudan EUROP-luokitus oli käytössä. Suomalaisen maitorotuvaltaisen nauta-aineksen lihakkuus näyttää uuden luokituksen valossa yhä heikommalta. Mahdollisuudet kohentaa nautojemme luokituksia ovat lähinnä lisätä liharotujen käyttöä lypsylehmien siemennyksissä ja erikoistuneen emolehmätuotannon kautta saatavat liharotuiset eläimet. Toisaalta lihan syöntilaatuun liittyvät kysymykset vaativat edelleen panostusta. Tässä hankkeessa keskitytään edullisiin ulko- ja kylmäkasvatustiloihin ottamalla huomioon eläinten ja hoitajien vaatimukset, eläinten lajinmukainen käyttäytyminen ja terveys sekä uuden eläinsuojelulain asettamat vaatimukset. Eläinten ruokinta järjestetään kuhunkin tuotantovaiheeseen nähden optimaalisesti joko perinteisesti tai luonnonmukaisesti tuotetuilla rehuilla. Hankkeen tavoitteena on lisäksi selvittää tuotanto- olosuhteiden ympäristövaikutukset ja laajaperäisen emolehmätuotannon taloudelliset edellytykset Suomessa. Tutkimushankkeen ruhon ja lihan laatututkimuksissa selvitetään tuottajan, teurastamon, kaupan ja kuluttajan kannalta oleellisimmat naudanlihan laatua koskevat kysymykset.
Vastaava tutkija
Manninen Merja Hankkeen kesto 1997 - 2001
Asiasanat
ruokinta, itseuudistuva naudanlihantuotanto, ympäristö, ravinnekuormitus, eläinsuojat, rakennussuunnittelu, eläinten käyttäytyminen, sorkkaviat, eläinten terveys, liharotuhieho, liharotusonni, ruhon laatu, lihan laatu, tuotannon talous
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|