Suomi on Tanskan ohella maailman johtava tarhaturkistuotta- ja. Tarhattujen nahoista noin 60% tuotetaan Suomessa. Vuosittain Suomessa valmistetaan 400-500 milj. kg turkiseläinrehua, jonka rahallinen arvo on noin 500 mmk. Turkistuotannon taloudelle rehukustannuksilla on erittäin tärkeä merkitys, koska ne muodostavat turkisnahan tuotantokustannuksista noin 50 %. Turkisrehut sisältävät runsaasti luupitoisia raaka-aineita sekä rasvaa. Luuraaka-aine nostaa rehujen tuhkapitoisuutta ja lisää kivennäisten erityisesti fosforin haaskaantumista. Rasvalla nostetaan rehujen energiapitoisuutta ja pyritään vauhdittamaan eläinten kasvua. Rasvalla ja tuhkalla saattaa kuitenkin olla negatiivisia yhdysvaikutuksia, jotka johtavat rehun sulavuuden alenemiseen ja rehuhyötysuhteen heikkenemiseen. Ulosteissa poistuva saippuoitunut rasva saattaa myös aiheuttaa häkkien verkkopohjien likaantumista. Myös rehuviljan, erityisesti ohran sisältämät liukoiset hiilihydraatit eli b-glukaanit voivat heikentää rehun sulavuutta ja hyväksikäyttöä sekä aiheuttaa häkkien likaantumista. Viljan lajikevalinnoilla sekä entsyymilisäyksellä voidaan b-glukaanien negatiivisia vaikutuksia ehkä vähentää. Edellämainitut tekijät johtavat ruokinnan tehottomuuteen, lisääntyneeseen ympäristökuormitukseen, mahdollisiin taloudellisiin tappioihin ja jopa eläinten hyvinvoinnin alenemiseen. Projektilla on tavoitteena selvittää ja kvantifioida ruokinnallisia tekijöitä, jotka vaikuttavat turkiskettujen ravintoaineiden hyväksikäyttöön, turkistalouden ympäristöpäästöihin, löysään ulosteeseen ja häkkiverkkojen likaantumiseen. Tutkimuksessa pyritään määrittämään rehun optimaalinen koostumus, jossa eläimen ravinnon tarve tyydyttyy, mutta ympäristöpäästöt sekä häkkien likaantuminen minimoituvat. Tutkittavina ravitsemuksellisina tekijöinä ovat rehun kivennäisten, rasvan sekä viljanmäärät. Tutkimuksen tuloksia sovelletaan käytännön rehusuunnittelussa. Ensimmäisessä osakokeessa selvitetään kasvavien sinikettujen kivennäisen, erityisesti kalsiumin ja fosforin tarvetta ja mahdollisuuksia vähentää rehuvalion tuhkan määrää.
Vastaava tutkija
Valaja Jarmo Hankkeen kesto 1998 - 2001
Asiasanat
kivennäiset, fosfori, rasvat, ohra, sinikettu, sulavuus
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|