EU:n ympäristötuen edellyttämä kasvipeitteellisyysvaatimus johtaa yleistyvään syyssänkimuokkaukseen Etelä-Suomen savialueilla, vaikka kevennetyn syyssänkimuokkauksen ekologisten seurausten selvittäminen on kesken. Kyntämättä viljelyn vaikutuksista varsinkin maan typpitalouteen ja juuriston kasvuedellytyksiin on niukasti tietoa. Syyskyntö hautaa kasvinjätteet melko syvälle maahan vähähappiseen tilaan. Tällöin edellytykset kasvinjätteiden nopealle hajaantumiselle ja niiden vapautumiselle mineraalimuotoon ovat suhteellisen heikot. Sama koskee myös muokkaamatonta sänkeä. Tutkimushypoteesina on, että syyssänkimuokkaus lisää huuhtoutumiselle alttiin nitraattitypen määrää myöhäissyksyllä. Toisaalta matalan sänkimuokkauksen edullinen katevaikutus voi parantaa juuriston kasvuedellytyksiä seuraavana kesänä, lisäten siten seuraavana kesänä lannoitetypen hyväksikäyttöastetta. Tässä tutkimuksessa verrataan syyssänkimuokkauksen (kertaalleen ajo 8 cm:n syvyyteen raskaalla kultivaattorilla), kynnön ja syksyllä sängelle jätetyn maan vaikutuksia maan nitraatti- ja ammonium-typpipitoisuuksiin kasvukauden lopussa, välittömästi sadonkorjuun jälkeen sekä myöhäissyksyllä. Tutkimukseen sisältyy maan kosteustilan ja kylvöalustan rakenteen tutkimus sekä vuodesta 1997 juuristotutkimus. Lisäksi kenttäkokeessa selvitetään turvelisäyksen (200 m3) vaikutuksia savimaan kylvöalustan mururakenteen kehittymiseen eri muokkauskäsittelyissä, sillä aurattomaan viljelyyn siirryttäessä kylvöalustan mururakenne saattaa rajoittaa kasvua ensimmäisinä vuosina.
Vastaava tutkija
Turtola Eila Hankkeen kesto 1995 - 2000
Asiasanat
juuriston kasvu, kevennetty maanmuokkaus, kylvöalusta, kyntö, mururakenne, nitraatti, savimaa, sänki, sänkimuokkaus, turve, typpi, vesipitoisuus
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|