Viime aikoina on yhteiskunnassa alettu kiinnittää huomiota tuotantoeläinten hyvinvointiin, jolloin kompostisikala on selvästi tässä mielessä lietelantasikalaa parempi vaihtoehto. Myös ympäristömääräysten vuoksi maataloudessa joudutaan hakemaan vaihtoehtoja perinteisille lietelantasikaloille. Hajua aiheuttavat yhdisteet vähenevät merkittävästi siirryttäessä perinteisestä sikalasta kompostisikalaan, jos pohja toimii hyvin. Kompostoituvista kuivikepohjista sikaloissa on kokemuksia vain ns. purupohjista eli ratkaisuista, joissa sahanpuru muodostaa kuivikepohjan. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että turve absorboi ammoniakkia ja rikkivetyä tehokkaammin kuin muut materiaalit. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää laboratorio-oloissa turveseosten kompostoitumista, turpeen käyttöä kompostisikalassa, sen toimivuutta ja sitä missä määrin se vähentää haisevia ja haitallisia yhdisteitä sikalan ilmasta ja päästöistä ulos. Tutkitaan myös parantaako turve sikalan ympäristön viihtyisyyttä ja onko sillä vaikutusta työntekijöiden terveyteen. Lisäksi selvitetään kompostin vaikutusta ilman ja kompostin mikrobiologiseen koostumukseen. Tutkimuksen koealueilla selvitetään vaikutukset pohjaveteen ja vesistöihin. Laboratoriossa simuloitiin kuuden kuukauden aikana kaksi kasvatusjaksoa samalla kuivikealustalla. Erilaisia pohjavaihtoehtoja oli neljää: perinteinen purupohja, kaksi kuiviketurveolkiseosta seossuhteilla 60/40 ja 40/60 sekä väliturpeen ja oljen seos seossuhteella 60/40. Laboratoriokokeiden perusteella valittiin viiteen sikalaan kuivikepohjaksi kuiviketurveolkiseos seossuhteella 50/50. Näissä sikaloissa turvepohjaa oli käytössä noin yhden vuoden, jona aikana sikaloissa tehtiin turveolkipohjan toimintaa kuvaavia ja työhygieenisiä mittauksia sekä ympäristömittauksia ja seurattiin viljelijöiden terveydentilaa. Kuivikepohjista mitattiin lämpötiloja ja kuiva-ainepitoisuutta sekä makuu- että lanta-alueilta. Lisäksi seurattiin lanta-alueiden laajenemista sekä pohjan lisäkuivittamisen ja vaihdon tarvetta. Tuotantorakennusten ilmasta mitattiin kaasuja ja mikrobeja ja poistoilmasta hajuyhdisteitä. Viljelijöille tehtiin terveyskysely sekä hengityselinten toimintaa kuvaavia mittauksia. Sikaloiden ympäristön asukkaille tehtiin asuinympäristön hajuhaittaa koskevat kirjekyselyt. Pohjavesien ja vesistöjen likaantumista seurattiin fysikaaliskemiallisten mittausten avulla. Tulosten perusteella turveolkipohja soveltuu lihasikaloihin. Mikäli pohjaa käännetään, voidaan samaa kuivikealustaa käyttää vuoden ajan. Turveolkipohja ei vaadi yhtä säännöllistä hoitoa kuin purupohja. Lietelantasikalaan verrattuna turveolkipohja vähensi hajuja huomattavasti sekä rakennuksen sisällä että ulkona. Sen sijaan mikrobien määrä sisäilmassa oli suurempi. Pohjan ongelmana on turpeen pölyävyys, minkä johdosta viljelijöiden on syytä käyttää hengityssuojainta. Turveolkipohjaan sitoutuneiden ravinteiden kokonaismäärän perusteella laskettu arvo on korkeampi kuin pohjaan käytettyjen materiaalien ja perustamistyön arvo. Mikäli pohjaa käännetään 3- 4 viikon välein, ylittää pohjamateriaalien sekä perustamis- ja hoitotyön yhteisarvo kokonaisravinteista lasketun arvon.
Vastaava tutkija
Puumala Maarit Hankkeen kesto 1999 - 2000
Asiasanat
sikalat, purupohjat, kompostointi, turve, terveys, päästöt
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|