Luomuviljelyssä typpeä kerätään viljelemällä palkokasveja ja ravinnehuollon perustan muodostaa viljelykierto. Viherkate on yksi tapa käyttää viherlannoitusta. Viherkate on maan pinnalle, viljeltävään kasvustoon, levitettyä ja silputtua kasvimassaa, jota käytetään erityisesti puutarhakasveilla rikkakasvien torjumiseksi, mutta myös ravinteiden lisäämiseksi. Kasvustoon levitettävällä lietelannalla ja virtsalle voidaan ruotsalaisten tutkimusten mukaan täydentää luomuviljojen alkukasvukauden ravinnetarvetta. Tutkimuksessa selvitettiin viljakasvustoon levitettävän lietelannan ja viherkatteen soveltuvuutta lisätyppilannoitukseksi luomuviljan viljelyssä. Tutkimuksessa seurattiin myös viherkatteen toisen vuoden jälkivaikutusta ohran satoon. Tavoitteena oli parantaa kevätvehnän ja ohran sadon määrää ja laatua. Vuonna 1998 MTT / VAKOLA:n Kourlan luomutilalle, perustettiin kaksivuotinen kenttäkoe, jossa viljeltiin vuoroittaisilla kuusi metriä leveillä kaistoilla viljaa ja puna-apila -nurmea. Ensimmäisenä vuonna viljakaistoille kylvettiin kevätvehnää ja seuraavana vuonna ohraa. Viljoilla käytettiin normaaleja kylvösiemenmääriä, mutta riviväli oli normaalia suurempi, mikä mahdollisti rivivälien harauksen. Typpilannoitus pyrittiin ajoittamaan viljojen pensomisvaiheeseen ennen korrenkasvun alkua. Lietelantaa levitettiin viljakasvustoon noin 75 kg Nkok/ha. VAKOLA:ssa puutarhakasvien viljelyyn kehitetyllä viherkatteen levityskoneella apilanurmikaistan kasvusto silputtiin ja puhallettiin viereiselle viljakaistalle. Kasvukausi 1998 oli erityisen sateinen ja viileä. Viherkatekaistalla apilanurmi kasvoi rehevästi, mutta koska maa oli märkää, katetta ei päästy levittämään viljakasvustoon ajallaan. Vastaavasti kasvukausi 1999 oli poikkeuksellisen kuiva ja lämmin, ja apilanurmi kärsi kuivuudesta. Katekasvimassaa jouduttiin tuomaan koealueen ulkopuolelta. Viherkatetta levitettiin noin 2,5 tonnia (kuiva-ainetta) hehtaarille, mikä sisälsi noin 45 kiloa typpeä. Viherkatteen levitys viljakasvustoon tuotti ongelmia. Kate peitti ja vahingoitti viljan oraita aiheuttaen jyväsadon pienenemistä. Paras vehnäsato saatiin lietelantalannoituksella. Ohra kärsi kesän 1999 kuivuudesta, eikä lietelantalannoituksella saatu sadonlisää. Ohralla ei myöskään havaittu edellisen vuoden viherkatteen lannoitusvaikutusta. Vehnäsadon laatu oli paras lannoitettaessa lietelannalla, viherkatelannoituksella laatu parani vain vähän verrattuna lannoittamattomaan. Vehnän valkuaispitoisuus oli keskimäärin 11,8 % ilman lisälannoitusta. Viherkatelannoituksella valkuaispitoisuus oli 12,2 % ja lietelantalannoituksella 13,8 %. Käytettäessä molempia lannoitusmenetelmiä samalla lohkolla valkuaispitoisuus oli 14,4 %. Myös jyvien tuhannen jyvän paino ja hehtolitrapaino olivat parhaimmat käytettäessä sekä viherkatetta että lietelantalannoitusta, sen sijaan sakoluku oli tällöin alhaisin. Vuoden 1999 ohrasadon valkuaispitoisuus oli keskimäärin 14,2 % riippumatta lannoitusmenetelmästä. Tutkimustulosten mukaan viljakasvustoon levitettävällä lietelannalla voidaan parantaa sadon määrää ja laatua hyvissä sääolosuhteissa. Sen sijaan viherkate ei näyttäisi soveltuvan lisätyppilannoitusmenetelmäksi luomuviljan viljelyssä. Viherkatekasvi ei ehdi tuottamaan riittävää kasvimassaa ennen viljan korrenkasvun alkua. Myös viherkatteen typen vapautuminen on liian hidasta erityisesti alhaisissa lämpötiloissa ja pitkien kuivien jaksojen aikana. Jotta levitettävä viherkate sisältäisi noin 80 kiloa typpeä, pitäisi viherkate- ja viljakaistojen pinta-alasuhde olla 2:1.
Vastaava tutkija
Schäfer Winfried Hankkeen kesto 1997 - 2000
Asiasanat
luonnonmukainen viljely, luomu, viherlannoitus, typpilannoitus, viljat, lietelanta, laatu, proteiinit, valkuaisaineet
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|