Mansikan huonon satotason tärkeimmäksi syyksi todettiin 1970-luvulla mansikkaviljelmillä lisättyjen taimien kasvitauti- ja tuholaissaastunnat. Tilanteen korjaamiseksi kehitettiin terveiden tarkastettujen käyttötaimien tuotantomenetelmä, jonka avulla satotaso saatiin nousemaan 20% 1980-luvun puoliväliin mennessä. Tämän jälkeen mansikan viljelyn kannattavuus jälleen heikentyi alentuneen satotason sekä muuttuneen kustannus- ja tulorakenteen vuoksi. Erityisen huolestuttavaa kehitys on ollut Sisä-Savossa. Tuotantokustannuslaskelmien perusteella huomattava osa mansikkaa tuottavista tiloista kärsii kannattavuusongelmista heikon satotason vuoksi. Vuonna 1995 käynnistettiin tutkimus- ja kehittämisprojekti, jonka tavoitteena oli kartoittaa mansikkaviljelmillä esiintyvät ongelmat sekä niiden laajuus. Tarkoitus oli myös etsiä ratkaisuja mansikkasatojen parantamiseksi ja kehittää pysyvä mittausjärjestelmä satotason ennakointia varten. Hanke toteutettiin pääosin käytännön marjaviljelmillä tiiviissä yhteistyössä viljelijöiden ja viljelijäjärjestöjen kanssa. Projektissa oli mukana 11 esiselvityksen perusteella valittua Suonenjoen seudun mansikkaviljelmää. Tutkimuslohkoiksi valittiin sekä heikkoja, keskinkertaisia että hyviä satoja antaneita lohkoja ja vertailuviljelminä olivat Sisä-Savon marjaosaamiskeskuksen koeviljelmät. Hanke käsitti viisi osa-aluetta: (1) Ongelmien ja niiden laajuuden kartoitus. Tarkoituksena oli selvittää lähinnä talvivaurioiden, tautien ja tuholaisten merkitystä satotason heikkenemisessä. Lisäksi pyrittiin arvioimaan onko maan biologista kasvukuntoa kuvaavilla parametreillä yhteyttä satotasoon. (2) Ravinteiden määrät ja jakautuminen viljelmillä sekä kasvien ravinnepitoisuuksien muutokset. Tavoitteena oli määritellä mansikalle kasviravinteiden puute-, optimaali- ja myrkytys -raja-arvot viljelmiltä tehtävien mittausten perusteella. (3) Ympäristötekijöiden vaikutus sadontuottokykyyn. Tiloille sijoitettavien mikrosääasemien avulla oli määrä selvittää mitkä säätekijät vaikuttavat mansikan sadon ajoittumiseen. Tarkoituksena oli luoda mikrosääasemien avulla verkkohavaintojärjestelmä satoennusteiden pohjaksi. (4) Mansikan malliviljelmän perustaminen. Suonenjoen ammatti-instituutin yhteyteen perustetun mansikkaviljelmän avulla pyrittiin arvioimaan nykyisten viljelysuositusten ajanmukaisuus. (5) Vaihtoehtoisten menetelmien laatiminen mansikkatilojen loppuun viljeltyjen peltojen viljelykunnon palauttamiseksi. Toimenpiteet oli määrä toteuttaa tiloilla ja seurata kuinka mitattavat parametrit muuttuvat sekä toimenpiteet vaikuttavat satotasoihin. Seuranta on pitkäaikainen, mutta projektin puitteissa oli tarkoitus saada kuitenkin alustavia tuloksia. Tavoitteena oli tuottaa sellaista tietoa, joka olisi viljelijöiden sovellettavissa kehitettäessä marjanviljelyä ja tuotteiden markkinointia. Siksi hankkeesta pyrittiin tiedottamaan jatkuvasti tiedotusvälineille, marjaviljelyjärjestöille sekä viljelijöille. Projektin päästessä tavoitteeseensa sen tulosten soveltaminen koko maassa tulisi nostaa mansikan keskisatoa n. 20 %.
Vastaava tutkija
Uosukainen Marjatta Hankkeen kesto 1995 - 1999
Asiasanat
mansikat, juuristotaudit, kasvinravitsemus, mallintaminen, talvehtiminen, tuhoeläimet, kasvitaudit, tuholaiset, viljelykierto
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|