Koko EU-FAIR hankkeen ("Chain management of veal calf welfare", Project PL96-2049) tarkoituksena oli kehittää juottovasikoiden hoito sellaiseksi, että hoito täyttäisi koko tuotantoketjun osalta EU:n vaatimukset eläinten hyvinvoinnin suhteen. Hankkeen tavoitteena oli syventää tietoa juottovasikan tuotannosta ja selvittää eri tuotantotekijöiden vaikutusta eläinten hyvinvointiin, eläinten kokemaan stressiin ja lihan laatuun. Hanketta koordinoi Harry Blokhuis, ID-Lelystad, Alankomaat. MTT:n tehtävänä oli selvittää hoitajan ja eläimen vuorovaikutuksen merkitystä eläimen hyvinvoinnille. Tutkimuksessa oli 64 Ay sonnivasikkaa neljässä koejaksossa. Puolet vasikoista sai 16 koeviikon ajan lisättyä ihmiskontaktia karjanhoitajalta viitenä päivänä viikossa ja puolet hoidettiin mahdollisimman vähäisin ihmiskontaktein. Lisätty ihmiskontakti tarkoitti sitä, että hoitaja rapsutti vasikan päätä ja kaulaa ja antoi vasikan imeä sormiaan aamu- ja iltajuoton jälkeen. Rapsutustuokion aikana hoitaja puheli vasikalle rauhallisella äänellä. Kotikarsinassa videoitiin vasikoiden käyttäytymistä ja testattiin vasikoiden reaktioita vierasta henkilöä kohtaan, sekä juottojen välillä että juoton aikana. Avokenttätesteissä tutkittiin vasikoiden reaktioita uutta tilaa, tuntematonta vasikkaa ja vierasta ihmistä kohtaan. Lisäksi testattiin, miten nopeasti vasikat seurasivat hoitajaa kujassa ja miten vasikat valitsivat, kun vaihtoehtoina olivat vieras henkilö ja vieras vasikka. Lastaus- ja kuljetustesti oli koejakson viimeinen käyttäytymistesti. Testissä tarkkailtiin vasikoiden käyttäytymistä sekä mitattiin vasikan sydämen sykettä ja plasman kortisolitasoa eläinkuljetusautoon lastaamisen, kuljetuksen ja takaisin kotikarsinaan siirron aikana. Yksilökarsinavasikat ottivat kotikarsinaan astuvaa vieraaseen henkilöön nopeammin kontaktia kuin parivasikat. Kuljetuskujassa yksilökarsinavasikat seurasivat karjanhoitajaa parikarsinavasikoita nopeammin. Positiivisesti käsitellyt vasikat olivat minimikäsiteltyjä useammin kontaktissa karjanhoitajaan. Minimikäsitellyiltä parikarsinavasikoilta kului eniten aikaa kulkea kujan päähän lähelle karjanhoitajaa. Valintatestissä yksilökarsinavasikat olivat huomattavasti enemmän kiinnostuneita tuntemattomasta ihmisestä kuin parikarsinavasikat. Parikarsinavasikat pitivät selvästi parempana vaihtoehtona pysyä lähellä vierasta vasikkaa ja vältellä tuntematonta ihmistä. Yksilökarsinassa kasvaneiden vasikoiden lastaus sujui nopeammin kuin parikarsinavasikoiden. Lastauksen aikana lisättyä kontaktia saaneilla vasikoilla oli minimi-kontaktivasikoihin nähden merkittävästi alhaisempi syke. Parivasikoiden sykekeskiarvot olivat kuljetuksen aikana yksilövasikoiden vastaavia alhaisemmat. Hoitajan vaikutus vasikoiden käyttäytymiseen oli selvä ja mitattavissa. Tulosten mukaan vasikat tarvitsevat lajitoveriensa seuraa. Ryhmäkarsinavasikoille pitäisi antaa riittävästi positiivista ihmiskontaktia, jotta vasikasta kasvaisi ihmistä pelkäämätön ja helposti käsiteltävä täysikasvuinen nauta. Karjakoon kasvaessa karjanhoitajan käytettävissä oleva aika eläintä kohti vähenee. Tällöin ikävien käsittelyjen (esimerkiksi nupotus ja korvamerkintä) osuus hoitajan ja eläimen välisessä kanssakäymisessä kasvaa. Tärkeää olisi selvittää, minkä ikäiselle vasikalle positiivinen käsittely on tehokkainta ja kestääkö vasikkana rakennettu hyvä hoitajan ja eläimen välinen suhde naudan aikuisuuteen saakka.
Vastaava tutkija
Pyykkönen Markus Hankkeen kesto 1997 - 2000
Asiasanat
juottovasikka, hyvinvointi, eläimen ja hoitajan välinen suhde, yksilökarsina, parikarsina, päivittäinen käyttäytyminen, käyttäytymistestit
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|