Tutkimuksessa selvitettiin, missä kasvukauden vaiheessa lihanauta tarvitsee ohra-säilörehuruokinnalla lisävalkuaista ja kuinka paljon ja kuinka kannattavaa lisän käyttö on? Osa eläimistä sai valkuaislisän koko kasvatuskauden ajan (ryhmä 1,n=8) osa ei saanut sitä koskaan (ryhmä 2,n=8), osa eläimistä (ryhmä=3, n=8) sai sen kunnes niiden elopaino oli noin 300 kg ja osa eläimistä sai lisän vasta niiden elopainon ylitettyä 300 kg (ryhmä 4,n=8). Kokeessa käytetty lisävalkuainen oli rypsipohjainen, suojattu valkuaisainetiiviste (30 % srv). Ruokintakokeessa olleet eläimet olivat Ay-sonneja, joiden ikä kokeen alussa oli kolme ja lopussa 18 kuukautta ja niiden elopaino kokeen alussa oli keskimäärin 73 kg. Eläinten keskimääräinen päiväkasvu (kg/d) oli 1068, 1030, 1042 ja 1062 ja teuraspaino (kg) 287, 276, 288, ja 282 ja ne söivät keskimäärin valkuaistiivistettä (g ka/d), 239, 0, 103 ja 151, ohraa (kg ka/d) 2.36, 2.45, 2.51 ja 2.37 ja säilörehua (kg ka/d) 3.76, 3.63, 3.79 ja 3.76 ryhmissä 1,2,3 ja 4. Lisävalkuaisen käyttö paransi eläinten kasvunopeutta, kohotti teuraspainoa ja lisäsi eläinten säilörehun syöntiä.
Vastaava tutkija
Joki-Tokola Erkki Hankkeen kesto 1987 - 1989
Asiasanat
lihakarja, säilörehu, timotei, valkuaisaineet
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|