Tutkimuksen tausta: Eläinten nopea kasvu ja suuri lihasmassa ovat lihantuotannossa tavoiteltuja ja taloudellisesti tärkeitä ominaisuuksia, joita on myös jalostuksen avulla onnistuttu parantamaan. Sikojen päiväkasvu on parantunut v. 1985-1999 keskimäärin 9 g ja rehuhyötysuhde 0.027 ry/vuosi. Parhaat siat kasvavat jo 1200 g päivässä. Siat ovat myös aiempaa lihakkaampia. Vuonna 2000 broilerit olivat selvästi isompia (1873 g 36 päivän iässä) kuin lajitoverinsa 10 vuotta sitten (1598 g 38 päivän iässä). Lisäksi rehuhyötysuhteen paraneminen on pienentänyt eläinten kasvukiloa kohden saamaa ravintoaineiden määrää. Nopea kasvu ja suuri koko ovat tavoiteltuja ominaisuuksia myös turkiseläintuotannossa, sillä koko on tärkein nahan hintaan vaikuttava tekijä. Sinikettunaaras painoi 1990-luvun alussa 7 kg ja v. 2000 jo 10 kg, suurimmat jopa 15-20 kg. Useilla tahoilla on herätty kysymään, onko yhä nopeamman kasvun, suuremman koon tai lihakkuuden tavoittelu eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta järkevää. Nopean kasvun on epäilty aiheuttavan luuston kehityshäiriöitä ja jalkavaivoja eläimille. Jalkojen nivelvauriot ovat yleisiä sekä sioilla, broilereilla että siniketuilla. Lisäksi sikojen ja broilereiden teurastuksessa on ajoittain ollut ongelmana luiden katkeaminen ja vertymät, jotka alentavat ruhon arvoa. Jalkojen ja luuston ongelmien taustalla ovat perinnölliset tekijät, mutta myös ruokinta, ympäristötekijät ja liikunnan vähyys saattavat vaikuttaa niiden esiintymiseen. Eläinten kasvunopeuden paraneminen voi edellyttää ruokintasuositusten tarkentamista. Toisaalta ympäristösäädösten tiukentuminen edellyttää fosforipäästöjen vähentämistä. Tavoitteet: Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää kasvunopeuden ja ruokinnan vaikutusta sikojen, broilereiden ja sinikettujen jalkojen kuntoon, luuston kehitykseen ja luun aineenvaihduntaan. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään niitä ruokinnallisia tekijöitä, joiden avulla voidaan turvata nopeakasvuisten eläinten luuston terveellinen kehitys ja moitteeton kunto. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tarkentaa sikojen, broilereiden ja kettujen kivennäisruokintasuosituksia sekä antaa käytännön ruokinnan suunnitteluun ne rajat, missä rehun kivennäispitoisuudet voivat vaihdella vaarantamatta eläinten normaalia luuston kehitystä. Lisäksi tavoitteena oli pyrkiä minimoimaan tuotannosta aiheutuvia ympäristöpäästöjä. Tutkimus koostui kahdeksasta osatuksimuksesta, joista neljä tehtiin lihasioilla, kolme broilereilla ja yksi siniketuilla.
Vastaava tutkija
Partanen Kirsi Hankkeen kesto 2001 - 2004
Asiasanat
sika, siipikarja, turkiseläimet, kasvu, luusto, ruokinta, kivennäisaineet
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|