Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erilaisten utaretulehdusherkkyyttä kuvaavien mitta-arvojen käyttökelpoisuutta jalostusvalinnassa. Käytettävissä olevien 100 sonnin 5000 tyttären ja niiden 25000 maitonäytteen analyysien perusteella on voitu osoittaa, että nykyisin käytössä oleva soluluku ja NAGaasi-entsyymi, joka mittaa kudostuhon vakavuutta, sopivat molemmat saman arvoisina mittaamaan utaretulehdusherkkyyttä sonnien tyttärissä. Näytteiden ei tarvitse olla neljänneskohtaisia. Molempien periytyvyysasteet ovat samaa tasoa, 0.8-0.18 laskentamenetelmästä riippuen. Ionitasapainohäiriöitä mittaavat Na-,K-pitoisuus, sähkönjohtokyky sekä seerumin albumiinipitoisuus maidossa sopivat myös utaretulehduksen mittareiksi, mutta luotettava arvio saadaan vain neljännesnäytteiden avulla suhdeluvun tai erotuksen avulla, missä lehmän oma terve neljännes toimii kontrollina. Sähkönjohtokyvyn etuna olisi mittauksen tekninen helppous ja täsmällisyys, laitteiden halpuus sekä soveltuvuus navettakäyttöön. Mitta sopisi hoitojen seurantaan ja jalostuskäyttöön.
Vastaava tutkija
Kangasniemi Reima Hankkeen kesto 1986 - 1991
Asiasanat
kotieläinjalostus, lypsykarja, utaretulehdus, valinta
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|