Sadon määrän ja laadun sekä taudin ja tuholaiskestävyyden suhteen eivät parhaatkaan ulkomaiset mansikkalajikkeet anna Suomen olosuhteissa tulosta, jolla voitaisiin taata viljelyn kehittyminen sekä toisaalta teollisuuden ja kuluttajien asettamat vaatimukset. Pääosin lajikkeiden välisiin risteytyksiin pohjautuen pyritään kehittämään hyviä teollisuuslajikkeita ja hyviä varhaislajikkeita sekä Pohjois- että Etelä-Suomen olosuhteisiin. Keväällä 1983 laskettiin viljelyyn satoisa sekä teollisuus- että tuorekäyttöön tarkoitettu lajike "Hiku" risteytyksestä "Senga sengana" x "Redgauntlet". Keväällä 1986 tuli kauppaan harrasteviljelyyn soveltuva jatkuvasatoinen ahomansikkalajike "Minja", joka on peräisin ahomansikan luonnonkannan ja "R~gen"-kuukausimansikkalajikkeen välisestä risteytyksestä. Vuonna 1988 laskettiin viljelyyn varhaismansikkalajike "Mari" risteytyksestä "Pochahontas" + "Lihama".
Vastaava tutkija
Hietaranta Tarja Hankkeen kesto 1970 - 1989
Asiasanat
kasvinjalostus, mansikat, taudinkestävyys, tuholaiskestävyys
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|