Tutkimuksen päätavoitteena oli kehittää lasinalaisvihannesten tuhoeläinten biologisen torjunnan menetelmiä ja soveltaa niitä käytännön vihannesviljelyksille. Lasinalaisvihannesviljelyksien yleisin tuhoeläin vihannespunkki, Tetranychus urticae, oli ensimmäinen, joka pystyttiin torjumaan sen luontaista vihollista, ansaripetopunkkia, Phytoseiulus persimilis, hyväksi käyttäen. Sen käytöstä tuli muutamassa vuodessa hyvin suosittu torjuntamenetelmä. Vuonna 1974 vihannesviljelmillä voitiin ryhtyä käyttämään jauhiaiskiilukaista, Encarsia formosa, ansarijauhiaisen, Trialeurodes vaporariorum, ja vuonna 1978 kirvasääskeä, Aphidoletes aphidimyza, kirvojen torjuntaan. Kun lasinalaisvihannesten pahimmat tuholaiset oli saatu biologisin torjuntakeinoin kuriin ja torjunta-aineitten käyttö kasvihuoneissa näin ollen pieneni, yleistyi tupakkaripsiäinen uudeksi uhkaavaksi tuholaiseksi vihannesviljelmillämme. Vuosina 1985-1987 tehdyissä tutkimuksissa osoitettiin Amblyseius-petopunkkien olevan hyviä tupakkaripsiäisen, Thrips tabci, torjuntaeliöitä, kun niitä levitetään 60-120 kpl/neliömetri heti saastunnan alussa.
Vastaava tutkija
Tiittanen Katri Hankkeen kesto 1971 - 1991
Asiasanat
ansarijauhiainen, biologinen torjunta, kasvihuonevihannekset, kirvat, ripsiäiset, vihannespunkki
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|